Uuden vuoden terveiset Ylläkseltä!

Joulu meni ihanasti kotona laiskotellessa, tämän viikon maanantaina kävimme katsomassa Seinäjoen alennusmyynnit ja keskiviikkona hurautimme 750 kilometriä Ylläkselle.

Eilen lasketeltiin ja tänään moottorikelkkailtiin. Laskettelusukset minulla on viimeksi ollut jalassa kymmenisen vuotta sitten, joten aluksi jännitti aivan kamalasti. Kyllähän se siitä taas lähti, mutta vahingossa satuin pari kertaa vähän jyrkempään rinteeseen ja tulin alas pääosin sivuttain... Silloin ei ihan hirveästi naurattanut. Loivemmissa rinteissä laskettelu oli ihan ok, mutta parasta rinteessä olossa oli silti yksinkertaisesti ulkoilu.

Kelkkailu sen sijaan oli mahdottoman mukavaa. Vuokrasimme kaksipaikkaisen kelkan, ja mies hyppäsi rattiin minun nautiskellessani vauhdista ja maisemista takapenkillä. Pomppuisilla osuuksilla matkustajankin lihakset pääsivät hommiin, joten ihan laiskottelusta kelkkaretki ei käynyt. Maisemat olivat upeat, vaikka pilvisessä säässä mentiinkin.

Kauppareissulla käväisimme Velhon kodalla kaakaolla. Kota oli tunnelmallisesti kokonaan kynttilöin valaistu - jopa joulukuusessa oli oikeat kynttilät!

Illalla kävimme vielä Yllästunturin huipulla hehkuviinillä. Gondolihissillä sinne pääsi ilman suksiakin, mikä oli meille oikein hyvä vaihtoehto. Kelkkaretki riitti ihan hyvin päivän urheilusuoritukseksi.

Vuosi vaihtuu rauhallisissa tunnelmissa mökillä isäntiemme kanssa. Hyvä, jos pysymme hereillä vuodenvaihteeseen saakka! Raketit tosin pitävät meteliä, mutta eiköhän niidenkin räiske jo pian puolen yön jälkeen hiljene. Samaan aikaan varmaan meidän mökkimmekin hiljenee asukkaiden hiipiessä unisina nukkumaan.

Hyvää uutta vuotta!

Joulukalenterin 24. luukku: Iloista, ihanaa ja lämmintä joulua!

Joulusauna, joulurauha... Ja siinä välissä kuusenkoristelu. Radiossa soivat joululaulut ja pian syödään päivällinen pöydän notkuessa herkuista. Kaiken kruunaavat ulkona haaleassa auringonpaisteessa säihkyvät lumikristallit. Pakkanen paukkuu, mutta sisällä ei ole kylmä.

Iloista, ihanaa ja lämmintä joulua!

Joulukalenterin 23. luukku: Aloita rauhoittuminen jouluun

Niin sitä vain ollaan jo aatonaatossa ja on aika aloittaa jouluun rauhoittuminen. Tänään on ollut tosi mukava päivä. Sain nukkua kaikessa rauhassa yhdeksään. Mies jatkoi vielä unia minun luikkiessani aamusuihkuun kinkunmaistelun kautta. Puolen päivän maissa oli suurella hartaudella odotettu aika kampaajalle ja nips naps melkein olkapäille ulottuva polkka katkaistiin taas miellyttävän lyhyeksi. Tuntuu kivalta, kun hiukset eivät enää kutittele niskassa ja otsiskin on taas siedettävässä mitassa. Teimme samalla reissulla pienen kiertoajelun upeissa talvimaisemissa ja kauppaankin uskaltauduimme pipareita ostamaan. Kassajonossa ollut rouva pyysi meitä menemään hänen edelleen - meillä kun oli vain keksipaketti ja hänellä täysi kärryllinen ruokaa. Ilahduin suunnattomasti tästä huomaavaisesta eleestä! Iltapäivällä laitoin mieheni ja vanhempieni lahjat pakettiin ja blogin päivittäminen on näillä näkymin viimeinen asia tehtävälistalla. Matkaväsymys painaa vielä vähän päälle, joten ilta sujunee hyvin rauhallisissa merkeissä.

Joulukalenterin 22. luukku: Haistele, maistele, nauti!

Me matkalaiset pääsimme onnellisesti vain pienin viivästyksin perille. Molemmat lennot myöhästyivät ½ - 1½ tuntia sää- yms. syistä ja juna 40 minuuttia pendon teknisen vian vuoksi. Matkasuunnitelmat eivät kuitenkaan menneet mönkään, vaan mainiosti aina ehdimme sinne, minne pitikin. Paitsi lentokenttähotellin viimeiseen bussiin, josta näimme klo 01:12 viime yönä vain takavalot. Jouduimme siis ottamaan taksin ja kuski oli pahalla päällä, kun matka oli niin lyhyt. Tervetulopuheiksi sain siis kuulla saarnan aiheesta "Kyllä suomalaisilla ulkomaan ryyppyreissuihin on varaa, mutta ei takseihin". En uskaltanut jutella kuskin kanssa edes säästä, kun pelkäsin provosoivani häntä lisää...

On mukavaa olla kotona. Kinkku on uunissa ja tuoksuu koko talossa. Ennen kinkun paistoa ihastelin hyasintin tuoksua. Herkuttelin jo karjalanpiirakalla ja vesi kielellä ajattelen tulevia kinkkumaistiaisia. Uni painaa silmää ja odotan jo innolla yötä omassa, tutussa huoneessa, jossa melkein aina nukuttaa hyvin. Nautinnollista.

Joulukalenterin 21. luukku: Vaihda maisemaa!

Eli tänään on lähtö Suomen tuiskuihin ja tuiverruksiin. Ihan mielellään vaihdankin nämä pikkunäppärät Etelä-Euroopan "talvisäät" Pohjolan arktisempiin olosuhteisiin. Todellisuus kylläkin iskee varmaan vastaan jo hotellin bussia odotellessa Helsinki-Vantaan koleahkossa talviyössä ja romantisoijalle tulee villapöksyissä värjötellessä nopeasti ikävä takaisin. :)

Kaikille maisemanvaihtajille hyvää ja turvallista matkaa!

Joulukalenterin 20. luukku: Arvostele toisten joulukoristeita ;)

Joku tykkää vilkkuvista, soivista, monivärisistä valosarjoista, yhden mielestä kaikki valohärpäkkeet enkelikelloa lukuunottamatta ovat mautonta roskaa ja joillekin kelpaavat ainoastaan perinteiset ikkunatähdet ja kolmiomaiset kyntteliköt. Makuja on monenlaisia ja ne yleensä sekoittuvat hauskasti naapurustossa. Mikäpä siis hauskempaa, kuin arvostella toisten joulukoristeita - leikkimielellä tietenkin.

Me teimme eilen pienen kierroksen Monacon jouluvaloja ja -koristuksia ihmetellen, ihaillen ja pilkaten. Otin tietenkin mukaan myös kameran, jotta voin ikuistaa tämän vuoden hitit ja hudit.

Katukuvaa. Kadun yläpuolelle ripustetut jääpuikkoketjut ovat tosi nättejä.

Onkohan noita valoja ihan varmasti tarpeeksi? :D

Hotelli Hermitagelle (ja punaiselle Ferrarille) johtaa kuusin reunustettu polku. 

Katu, jolla pitävät majaa mm. YSL, Dior, Cartier ja Louis Vuitton, pitää valaista näyttävästi.

Kasinopuiston kuusi sai mieheltäni rankkaa kritiikkiä. Minä sain hyvät naurut.

Kasinon eteen oli loihdittu taikametsä, jonka kuusien keskeltä pilkotti palmuja.

Osa puiston palmuista oli valaistu ihan tarkoituksella.

Joulukylässä oli tunnelmaa...

... churroja, joilla ei sinänsä ole mitään tekemistä jouluvalojen kanssa...

... kilttejä poneja siliteltäväksi...

... pelottavia Pähkinänsärkijä-ukkeleita...

... ihana karuselli valkoisine hevosineen... 

... ja maailmanpyörä.

Joulukalenterin 19. luukku: Tee glögiä

Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tänään ihan itse glögiä. Tähän mennessä Marlin glögitiiviste on ollut niin suuressa suosiossa, että glögireseptit on jääneet kokeilematta, mutta olosuhteiden pakosta nyt oli testattava omatekoista. Ja hyväähän siitä tuli! Kaupassa oli vähän ihmettelemistä mausteneilikkaa etsiessä. Varsinkin kun idioottina muistelin, että se näyttää pippurilta. Mikä lie (toivottavasti) väliaikainen mielenhäiriö aiheutti tämän. Mieheni pelasti minut lataamalla älynokiaansa ranskankielisen sanakirjan ja sieltä löytyi apu...

Ohje:

2,5 dl omenamehua

1 kanelitanko

5 kokonaista mausteneilikkaa (clou de girofle)

0,5 cm pitkä pala tuoretta, kuorittua inkivääriä

1 rkl (tai jotain sinne päin) sitruunamehua

sokeria maun mukaan

0,5 ploa valkkaria

Keittele kattilassa hiljalleen mehua ja mausteita kymmenisen minuuttia. Lisää valkkari ja sokeri ja lämmitä hitaasti kuumaksi. Tästä määrästä tulee 3 mukillista, joten kannattaa tehdä isompi annos, jos on enemmän porukkaa juomassa (tai kovat glöginhimot). Jos joku ei vielä tiedä, mainittakoon varoituksen sanana, että kuuma glögi menee sitten nopeasti päähän. :)

Joulukalenterin 18. luukku: Priorisoi

Tänään on vuorossa pikapostaus, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ole enempään. Eli täällä minä ainakin priorisoin. :) Tunnin päästä pitää olla kirkossa valmistautumassa konserttiin, ja siellähän sitten meneekin koko ilta. Vähän jänskättää, kuinka ääni kulkee, kun nuha on vaivannu pari päivää. Näinköhän selviän laulujen läpi aivastelematta ja niistämättä! Itse päivä on kulunut kotitöiden merkeissä. Huomenna pitäisi vielä siivota ja pestä viimeiset koneelliset pyykkiä. On sitten mukava tiistaina lähteä reissuun, kun kämppä on siisti ja pyykkikori tyhjä.

Joulukalenterin 17. luukku: Suunnittele ja jousta

Meidän Suomeen lähtömme lähestyy ja kaikenlaisia suunnitelmia on tekeillä. Kavereita on ainakin ehdottomasti nähtävä ympäri maakuntaa, käytävä kampaajalla, yliopiston kirjastossa ja alennusmyynneissä, rentouduttava kotosalla sekä (säiden suosiessa) ulkoiltava lenkkeillen, luistellen, lasketellen ja lumessa leikkien. Luetteloon voisi vielä lisätä ruuanlaittoa vanhempieni iloksi, leivontaa (kun kerran on uuni), nyrkkeilytreenejä tai muuta hikiliikuntaa, jos mahdollista, ja parin yön reissun jonnekin päin Suomea.

Suunnitteleminen on kivaa, mutta kannattaa pitää jalat maassa: kaikkea ei ehdi, voi eikä jaksa tehdä. Joskus myös tapahtuu jotain, jonka ansiosta kaikki menee mönkään, eikä sille yksinkertaisesti voi mitään. Mietiskelin tätä tänään siivoillessani lättyjen teosta aiheutunutta sotkua keittiössä. Sotkun aiheutti puoli lasillista kookosmaitoa, jonka onnistuin pudottamaan lattialle. Lasin kanssa... Kesti aika kauan, että sain kookosmaidon ja sirpaleiden sekaisen töhnän putsattua ja pääsin jatkamaan lättyjen paistoa. Raivari oli lähellä, mutta joku järjen ääni päässä sanoi, että siivoa nyt vaan.

Jotkut sanovat, että kun ei odota mitään, ei voi pettyäkään. Pitää varmasti paikkansa, mutta tuolla logiikalla odottamisen riemustakin jää kokonaan paitsi. Mielestäni pettymyksien välttelemistä tärkeämpää on vastoinkäymisten tullessa sopeutua tilanteeseen ja joustaa suunnitelmistaan. On mahdollista, että emme pääse Suomen lomalla ulkoilemaan, jos sää ei suosi. Esimerkiksi viime vuoden -25 asteen pakkasissa ei tehnyt mieli edes käväistä ulkosalla. On mahdollista, että en löydä yhteistä aikaa tavata kaikkia ystäviä ja kavereita, kun jokaisella on omat kiireensä ja suunnitelmansa. On myös mahdollista, että lentokoneet ja junat myöhästelevät tai työntekijät lakkoilevat. Kaikki on mahdollista. 

Tekemättömien asioiden tai vastoinkäymisten vatvomisen sijaan aion yrittää iloita toteutuneista suunnitelmista ja uusien tekemisestä. Toivotaan nyt kuitenkin, että pääsisimme kotimaisemiin turvallisesti ja suht ajallaan.

Joulukalenterin 16. luukku: Juttele jouluperinteistä

Minusta on kiehtovaa keskustella perinteistä ja vertailla perheiden, alueiden ja kulttuurien erilaisia tapoja. Yhtäläisyyksien ja erojen löytäminen on hauskaa ja se avartaa omaa maailmankuvaa. Joulu on maailman kristityissä kolkissa varmasti yksi perinnerikkaimmista juhlista, joten etenkin monien ulkomaalaisten kanssa siitä riittää keskusteltavaa. Monikulttuurisen parisuhteen ja Suomesta muuton myötä nämä asiat kiinnostavat minua entistäkin enemmän. On myös hauska seurata sivusta, kuinka mieheni reagoi suomalaisiin tapoihin.

Minun jouluni alkaa aattoaamun saunomisella ja jatkuu kuusenkoristelun merkeissä. Telkkarista katson aina Lumiukon ja sen jälkeen juhlavan joulurauhan julistuksen. Joulupäivällinen meillä syödään yleensä jo valoisaan aikaan ja ruokapöydän komistuksena on vanhempieni suolaama kinkku, joka maistuu aina yhtä herkulliselta. Illan mittaan yleensä soittelen pianolla ja lauleskelen joululauluja omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi. Ohjelmaan kuuluvat tietysti myös lahjojen jako ja avaaminen ajan kanssa koko perheen kesken sekä kahvittelu täytekakun kera. Hautausmaalle en ole tavallisesti mennyt vanhempieni kanssa, koska se ahdistaa, mutta mieheni tykkää niin kovasti hautuumaan harry pottermaisesta tunnelmasta, että ehkä tänäkin vuonna lähdemme käymään. Koko päivää leimaa aivan erityinen tunnelma, jota ei ole muulloin kuin jouluna.

Joulukalenterin 15. luukku: Askartele joulukoristeita

Kaikki omistamani joulukoristeet ovat siististi pakattuna laatikkoon ja säilytyksessä, eivät suinkaan täällä, vaan lapsuudenkodissani. Miehelläni ei puolestaan ole yhtä ainoaa joulukoristetta. Joulupallot, valosarjat ja muut härpäkkeet eivät muutenkaan oikein houkuttele, mutta olen jo pari viikkoa haaveillut koristelevani isoikkunaiset parvekkeen ovet perinteisillä, itse leikatuilla paperisilla lumihiutaleilla. Asunnon oveen tekisi mieli laittaa lisäksi kranssi, mutta se taitaa mennä jo vähän liian vaikeaksi, kun en halua mitään muovitekelettä ja aito kranssi taitaisi nahistua nopeasti rappukäytävässä. 

Lumihiutaleet ovat siitä kiva koriste, että niihin löytyy aina tarvikkeet kotoa valmiina. Niin ainakin luulin, kunnes mies tiedotti, että tulostuspaperi on loppu... Onneksi taannoin rompelaatikon (siitä lisää täältä) siivouksessa löysin vähän paksumpaa, valkoista paperia. Lumihiutaleet onnistuivat mainiosti siitäkin ja ne ehkä kestävät parempina paperin jämäkkyyden ansiosta. Muutaman kokeiluhiutaleen jälkeen löysin mallin, joka miellytti kovasti silmää. Leikkasin yhteensä 14 hiutaletta kahta eri kokoa. Kiinnitin hiutaleet teipillä ikkunoihin ja lopputuloksesta tuli meidän kummankin mielestä oikein kaunis.

Joulukalenterin 14. luukku: Palauta mieleen joulun kierrätysohjeet

Jouluna syntyy armoton määrä jätettä, joka olisi varsin suotavaa lajitellä ja hävittää oikein. Tietenkin kaikkein paras ohje on välttää roskavuoren kasvattamista, joten kannattaa miettiä, minkälaisilla valinnoilla asiaan voi vaikuttaa. Täältä löytyy hyviä ohjeita erityisesti joulunajan kierrätykseen ja jätteiden lajitteluun. Mikäli päivittäisjätteen kierrätys ja lajittelu on yleensäkin hakusessa, on korkea aika ottaa aiheesta selvää ja alkaa noudattaa ohjeita.

On hyvä myös pitää mielessä, ettei joulunakaan kukaan loputtomiin jaksa herkutella, joten ruokaa on varattava järkevä määrä. Jos ruokaa kaikesta huolimatta päätyy roskikseen, on se ehdottomasti lajiteltava oikein, sillä käsittelemätön biojäte vapauttaa kaatopaikalla ilmaan metaania, joka on kasvihuonekaasu.

Monacossa lajittelusysteemi on aika erilainen kuin Suomessa kotipaikkakunnallani, jossa kotitalousjätteet lajitellaan pääasiassa kahtia keittiö- ja karkeaan jätteeseen lasia, metallia yms. lukuunottamatta. Suurin ero on, että muovi, pahvi ja metalli lajitellaan täällä yhteiseen astiaan. Systeemi on mielestäni selkeämpi, kuin mihin olen tottunut Suomessa.

Joulukalenterin 13. luukku: Valaise koti kynttilöillä

Hyvää Lucian päivää! Lucia on siitä erityinen pyhimys, että häntä muistetaan myös alueilla, joilla luterilaisuus on pääuskonto. Uskonpuhdistushan käsittääkseni aikoinaan kielsi pyhimysten palvonnan. Suomeen nykyaikainen Lucian juhlinta on rantautunut Ruotsista, vaikka omassa vanhassa kansanperinteessämmekin on merkkejä tästä 200- ja 300-lukujen taitteessa eläneestä nuoresta neidosta.

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.

Kynttilät syttyy. Kynttilät syttyy.

Muistan ala- ja yläasteajoilta joitain Lucian päiviä. Yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Taisin olla 7. tai 8. luokalla, kun olin koulun kuoron mukana Lucia-kulkueessa. Lauloimme joululauluja ensin koko koululle ja sitten lähdimme kierrokselle vanhainkotiin, sairaalaan ja pariin muuhun paikkaan. Astelimme joka paikassa pimeään esiintymissaliin perinteisesti valkoisiin kaapuihin pukeutuneina, kynttilöitä kantaen ja Lucia-laulua laulaen. Parijonoa johti tietenkin Lucia-neito kynttiläkruunua vaaleilla kutreillaan kantaen.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,

ja maa on valkean verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo.

Pyhä Lucia, pyhä Lucia.

Lucian päivä on valon juhla. Satoja vuosia sitten siitä lähtien päivät alkoivatkin pidentyä, sillä vuoden lyhin päivä osui sen paikkeille. Me joudumme vielä odottamaan reilun viikon, mikä onkin oivallinen syy valaista koti tänään kynttilöillä pyhän Lucian kunniaksi.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön luoksemme saapuu.

Lucia seppelpää juhlista hetki tää.

Saavuthan luoksemme pyhä Lucia.

Luciasta lisää:

Pyhä Lucia (Wikipedia); Arno Forsius: Pyhä Lucia; Pyhä Lucia tuo valon pohjoisen pimeään

Joulukalenterin 12. luukku: Ota yhteyttä "kadotettuun" ystävään

Olen asunut kotoa muuton jälkeen kolmella eri paikkakunnalla Suomessa ja viimeisen reilun vuoden verran siis täällä Monacossa. Opiskelun, työn, harrastusten ja muiden aktiviteettien parissa minulla on ollut onni tutustua valtavaan joukkoon ihania ja kiinnostavia ihmisiä. Sanomattakin on kuitenkin selvää, että aika harvaan tulee loppujen lopuksi pidettyä yhteyttä. Onneksi on Facebook - sitä kautta pysyy sentään auttavasti perillä, mitä kavereille kuuluu.

Olen kuitenkin yrittänyt viime aikoina viritellä yhteydenpitoa niiden kanssa, jotka ovat saaneet sydämessäni aivan erityisen sijan. He ovat tuttavapiiristä niitä, joiden kanssa juttu luistaa, vaikkei olisi tavattu kuukausiin tai vuosiin. He eivät valita, vaikka yhteydenpito olisi jostain syystä jäänyt ja todennäköisesti tulee arjen pyörteissä jäämään uudestaankin. Joitakin heistä ehdin Suomen vierailuilla nähdä ja paremman puutteessa puhelimessakin on kiva jutella kuulumiset. Täältä päin sähköposti ja Skype ovat naamakirjan lisäksi oikeastaan ainoat järkevät yhteydenpidon apuvälineet.

Kun ystävästä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja omatunto soimaa yhteydenpidon laiminlyömisestä, käy helposti niin, että yhteydenotto alkaa pelottaa. Mielessä käy ajatus, että toinen on vihainen ja pettynyt, kun et ole antanut kuulua itsestäsi. Minulle kävi erään ystäväni kanssa niin, ettei kumpikaan meistä uskaltanut kirjoittaa toiselle, kun pelkäsimme toisen reaktiota. Samalla olimme kuukausia tahoillamme ajatelleet, kuinka kamalaa olisi, jos ystävyytemme olisi nyt piloilla. Lopulta kirjoitin hänelle ja väärinkäsitys selvisi parhain päin. Kokemusteni mukaan yhteydenotto pitkänkin hiljaisuuden jälkeen koetaan pelkästään positiivisena.

Älä siis turhaan haudo pahoja ajatuksia, vaan ota reippaasti yhteyttä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ilahdutat ystävääsi ja saat itsellesikin hyvän mielen. Jos vastaanotto ei olekaan lämmin, voit ainakin lakata murehtimasta laiskaa yhteydenpitoa. Ehkäpä siihen oli syynsä.

Joulukalenterin 11. luukku: Joulutunnelmaa tietokoneen taustakuvasta

Netistä löytyy läjäpäin ilmaiseksi ladattavia taustakuvia, joilla saa näppärästi tuunattua tietokoneen jouluisaksi. Kuvia ladatessa kannattaa kuitenkin muistaa pari perusjuttua. Ihan ensimmäiseksi on järkevää tarkastaa näytön tarkkuus ja ladata vain resoluutioltaan samoja taustakuvia. Itselläni oli vähän harvinaisempi resoluutio, 1024x600, ja löysinkin oikeankokoisia taustakuvia googlettamalla hakusanoilla "christmas wallpaper 1024x600". Löysin myös taustakuvan koon muuntimen, mutta se muunsi haluamani kuvan vähän hölmösti rajaamalla osan pois. Toiseksi, muista aina tarkistaa kuva virusten varalta ennen sen avaamista tai asettamista taustakuvaksi.

Minulle taustakuvan vaihto tuotti vähän ylimääräistä päänvaivaa, koska en löytänyt windowsin näyttöasetuksista paikkaa, jossa kuvan voi vaihtaa. Aikani epäuskoisena etsittyäni ja tuskailtuani hain ensiapua netistä. Kävi ilmi, että käyttöjärjestelmässäni Windows 7 Starterissa ei ole mahdollista vaihtaa taustakuvaa! Netistä onneksi pystyi lataamaan ohjelman, jolla taustakuvan vaihto kävikin juuri niin helposti ja nopeasti kuin olin etukäteen ajatellut. Nyt työpöytää koristaa tällainen kuva Windowsin logon sijaan:

Lähde: http://www.widescreenwallpapers.org

Joulukalenterin 10. luukku: Ota selvää alueesi tapahtuma- ja kulttuuritarjonnasta

Joulukuussa pienilläkin paikkakunnilla järjestetään jos jonkinlaista tapahtumaa ja aktiviteettia. Mikset siis ottaisi selvää, mitä kaikkea on tarjolla, ja osallistuisi? Joulutorilla, -markkinoilla tai -myyjäisissä on helppo pistäytyä muiden kiireiden lomassa ja niiltä saattaa löytää jopa joululahjankin ihan sattumalta. Joulukonsertissa voi puolestaan rentoutua ja pysähtyä nauttimaan musiikista. Jos tapahtumien joukosta ei löydy mieleistä, voit tietenkin myös järjestää omat pirskeet haluamallasi teemalla. Kutsu ystävät vaikkapa glöginmaistelutalkoisiin.

Täällä päin melkein joka kylässä järjestetään jonkin sortin joulutori. Monacossa tori on auki päivittäin joulukuun alusta tammikuun alkuun. Sinne tekisi lähinnä mieli mennä syömään, koska myytävänä on kaikenlaisia herkkuja juustofonduesta vohveleihin ja hehkuviinistä soccaan. Tänä vuonna torin teemana on Pähkinänsärkijä-baletti, jonka hengessä tori on koristeltu. 

Laulan Ensemble Vocal Sakura -kuorossa ja meillä on ensi viikon lauantaina konsertti, joka taitaakin jäädä tämän vuoden ainoaksi joulukonsertikseni. Ihan koko konsertti ei mene osaltani laulaessa, sillä esiintyjinä on kaikki Sakuran kolme kuoroa: mieskuoro, naiskuoro ja sekakuoro. Odotan innolla, että pääsen kuulemaan mies- ja naiskuoroa, sillä kummatkin ovat aloittaneet toimintansa vasta tänä syksynä.

Joulukalenterin 9. luukku: Tutustu uuteen joululauluun

Joka vuosi artistit kirjoittavat ja levyttävät uusia joululauluja, jotka soivat radiossakin ihan kiitettävästi perinteisempien viisujen lomassa. Kauneimpien joululaulujen lauluvihkoonkin otetaan aina muutama tuntematon laulu, mikä on minusta aivan mahtavaa. Kokemuksieni perusteella tosin itse tilaisuudessa uudet laulut jätetään harmittavan usein laulamatta, mitä en ymmärrä ollenkaan. Eihän niitä lauluja opikaan tuntemaan, jos ei edes yritä! Mitä jos siis ottaisit jonkun (sinulle) uusista joululauluista tehokuunteluun (tai -lauleskeluun)?

Tämän vuoden Kauneimpien joululaulujen vihosta löysin aivan ihastuttavan suomennoksen Carolan joululaulusta Himlen i min famn. Sitä onkin tullut soiteltua pianolla ja lauleskeltua aika ahkerasti. Täytyy jonain päivänä tulostaa myös ruotsinkieliset sanat ja kokeilla, miten laulu taittuu alkuperäiskielellä. Joka tapauksessa suomenkieliseltä nimeltään Taivas sylissäni on minulle jo nyt yksi joulun ehdottomia klassikoita. 

Joulukalenterin 8. luukku: Siivoa "rompelaatikko"

Veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy "rompelaatikko". Ai mikä se sellainen on? Se on laatikko tai kaappi, jonne laitetaan kaikki ne tavarat, joille ei oikein löydy omaa paikkaa, eivätkä ne oikein sovi muidenkaan kanssa samaan säilytyspaikkaan. Sitä ei myöskään tule siivottua usein, vaikka sinne tulee puolihuolimattomasti lisättyä rompetta silloin tällöin. Kokeilepa huviksesi tyhjätä laatikko ja katsoa, mitä kaikkea sieltä löytyy.

Kun mieheni muutti asuntoomme, emme olleet vielä tavanneet. Asettuessani tavaroineni tänne mies raivasi minulle muutaman laatikon, enkä sen kummemmin ole penkonut muita laatikoita. Nytpä pengoin ja sillä lailla löysinkin meidän kodin rompelaatikon. Sinne oli eksynyt paljon harvoin - jos koskaan - tarvittavaa tavaraa, joille löytyi parempi säilytyspaikka kenkälaatikosta parvisängyn tikkaiden alta. Rompelaatikkoon oli pesitytynyt myös melkoinen arkisten tarvikkeiden kätkö ja tein huikeita löytöjä: tulitikkuja, lyijytäytekynän lyijyjä, hehkulamppuja, paristoja, muovitaskuja ja pelikortit!

Sattumalta samana iltana mies harmitteli autonavaimen kuollutta kaukosäädintä. Oli mukava ilmoittaa, että rompelaatikosta löytyy juurikin avaimen elvyttämiseen tarvittava paristo. Voilà!

Joulukalenterin 7. luukku: Auta vähäosaista, ilahduta yksinäistä

Säteilevä Tarja Halonen muistutti eilen Linnan juhlissa, että kaikista on pidettävä huolta. Lisäksi Paleface ja professori Heikki Hiilamo puhuivat haastattelussaan köyhyydestä ja eriarvoisuudesta. Joulun alla on erityisen sopiva aika miettiä, miten omalla toiminnallaan voisi edistää myös muiden hyvinvointia.

Auttaminen on siitä mukavaa toimintaa, että sitä voi tehdä monella tapaa ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Mikä aihe on erityisesti sinun sydäntäsi lähellä? Lapset, vanhukset, eläimet, köyhät, luonto... Monella järjestöllä on internet-sivut, joiden kautta avustustyötä voi tukea usein eri tavoin. Lisäksi ainakin joulupadat muistuttavat ihan konkreettisella läsnäolollaan, että apua tarvitaan.

Jos raha on tiukalla, voisitko antaa aikaasi? Paikkakuntasi kehitysapukaupassa saatetaan esimerkiksi tarvita vapaaehtoisia joulumyyntiin. Voit myös sopia vaikka kahvihetken naapurin yksinäisen vanhuksen kanssa tai tarjoutua yksinhuoltajatuttavalle lapsenvahdiksi. Myös jo mainittujen joulupatojen seuraksi tarvitaan vapaaehtoisia.

Haluatko auttaa, mutta et mielellään lahjoita rahaa, eikä aikaakaan oikein ole? Muistathan, että lahjoittamalla sinulle tarpeetonta, hyväkuntoista tavaraa myyntiin avustusjärjestöjen kirpputoreille, paitsi autat, teet kierrättämällä myös ekoteon ja saat kodin kaappeihinkin tilaa. Jos olet töissä vanhainkodissa, järjestä vaikka kaverikoiratapaaminen vanhusten iloksi. Usein nelijalkaisen rapsuttelu herättää henkiin unohtuneita muistoja, jotka ovat arvoltaan korvaamattomia.

Annoit sitten aikaa tai rahaa tai osallistuit jollain muulla tavalla, on tärkeää muistaa, että apua tarvitaan vuoden ympäri. Parhaiten tuet tekemällä auttamisesta itsellesi tavan.

Joulukalenterin 6. luukku: Juhli itsenäistä Suomea

Tänään kuuluu luonnollisesti juhlia itsenäistä Suomea. Täällä muilla mailla vierahilla asia ei tietenkään ole niin yksiselitteinen kuin koti-Suomessa, mutta pienellä vaivalla tavalliseen maanantaihin voi luoda itsenäisyyspäivän tuntua. Askartele hammastikuista ja sinisistä ja valkoisista papereista lippuja ruokapöydän koristeeksi ja kokkaa makuhermojen iloksi perinteistä karjalanpaistia. Nauti päivällinen tunnelmallisesti kynttilöiden valossa ja jatka iltaa vaikkapa Yle Areenan parissa Linnan juhlia katsellen.

Minulla jää Linnan juhlien katselu väliin nyrkkeilytreenien takia ja se kyllä vähän harmittaa. Voisi ne kättelyt kai katsoa jälkikäteenkin, mutta ei siinä oikein ole samaa tunnelmaa kuin suorassa lähetyksessä. Iltapäivä kuluu jouluostoksilla, mutta jos ehdin ruokakauppaan, voisin panostaa päivälliseen ja pöydän koristeluun. Hätätilanteessa juhlin itsenäisyyttä nautiskellen sen viimeisen murusen Fazerin sinistä, jota olen säästänyt kaapissa viikkokausia sadepäivän varalle.

Joulukalenterin 5. luukku: Katso jouluaiheinen elokuva

Tänään ainakin täällä sataa, joten minusta parasta viihdettä on käpertyä kullan kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria. Ja koska miltään niistä sadasta kanavasta, jotka meillä näkyvät, ei tule mitään katsomisen arvoista, on aika kaivaa DVD-hyllyistä ja tietokoneen arkistoista esiin jouluaiheiset elokuvat - animaatiot ja lyhkärit mukaan lukien. Omiin suosikkeihin lukeutuvat esimerkiksi ihastuttava Jaska Jokusen joulu ja Madagascarin pingviinit. Lumiukkoon en tosin aio koskea, sillä sen katsominen kuuluu ehdottomasti ja ainoastaan aattoaamuun!

Joulukalenterin 4. luukku: Riko rutiineja

Joulu on perinteiden juhla, jota monet viettävät vuodesta toiseen saman kaavan mukaan. Joulun rutiinit ja rituaalit ovat ainakin minulle erottamaton osa joulutunnelman syntymistä: luumukakun leipominen, aattoaamun sauna, kuusenkoristelu, joulurauhan julistus, jouluruuat... Rohkeimmat luovat uusia jouluperinteitä, mutta koska joulu on vain kerran vuodessa, mikset rikkoisi sen sijaan joitain arkipäivän rutiinejasi? 

Muutin tänne reilu vuosi sitten. Yhteiseloa aloittavana pariskuntana meillä ei ollut minkäänlaisia yhteistä rytmiä. Esimerkiksi ruokaostosten teko oli painajaismaista: minä paatuneena opiskelijana laskin ostosten hintaa sentin tarkkuudella mieheni hamutessa ostoskoriin ruokia mielitekojensa perusteella. Yhdessä löysimme kompromissin jostain puolivälin hujakoilta, kun minä lupasin olla vähän vähemmän pihi ja mieheni sitoutui noudattamaan ostoslistaa. Pikkuhiljaa meille on kehittynyt rutiineja, jotka tuovat arkeen ryhtiä ja sujuvuutta, mutta hiljattain tulin siihen tulokseen, että alamme olla jo vähän liiankin kaavoihin kangistuneita.

Uuden kokeileminen piristää ja ruokkii luovuutta. Itseään ja muita oppii lisäksi tuntemaan paremmin irrottautumalla hetkeksi tutusta ja turvallisesta. Hyvin pienikin muutos tai yksittäinen kokeilu saa muilta osin rutiininomaisen arjen tuntumaan "uudelta". Me päätimme, että silloin tällöin kokeilemme keittiössä jotain uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Aloitimme ostamalla 1,5 kiloa jäniksen lihaa! Oli jännittävää seurailla lihan kypsymistä ja haistella keittiössä uusia tuoksuja - puhumattakaan sitten myöhemmin maistelusta.

Joulukalenterin 3. luukku: Kurkkaa siivouskomeroon

Kuka tunnustaa kuuluvansa siihen joukkoon, joiden mielestä jouluna kodin kuuluu kiiltää puhtauttaan? Työmäärää ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa stressiä voi helpottaa satsaamalla kunnolla välinepuoleen. Kurkkaa siis siivouskomeroon ja tee lista tarvittavista välineistä ja pesuaineista ja hanki ne jo nyt. Säästät aikaa ja hermojasi. Siivouskomeron täydennyksessä on sekin hyvä puoli, että siitä on iloa pitkälle ensi vuoteen.

Edellisessä postauksessa kerroin, etten ole mikään siivousfriikki, mutta joulusiivot olen aina tehnyt sinnikkäästi ja tunnontarkasti. Joskus tunnollisuus on mennyt vähän överiksi: Kerran halusin kaiken olevan täydellistä ja lakanoita silittäessäni melkein itkin epätoivosta, kun ne eivät silinneet kunnolla. Parina vuonna olen pessyt mattoja yltä päältä mäntysuovassa opiskelijakaksion minikokoisessa kylpyhuoneessa. Jälkikäteen ajateltuna etenkään lakanoiden silittämisessä ei ollut mitään järkeä.

Siivouskomeroa tutkiessani tajusin jotain. Olen kuukausia kiusannut itseäni ihan turhaan käyttämällä kylpyammeen pesuun kloriittia. Ensin tein pesuliuoksen veteen ja pyyhin ammetta liuokseen kastetulla sienellä. Hankalaa. Sitten kokeilin tehdä saman liuoksen suihkepulloon, mutta ei sekään oikein toiminut. Viimeksi siivotessani löysin siivouskomerosta ikivanhan Cifin lopun, jolla amme puhdistui kerrankin kunnolla ja vieläpä helposti. Mars kauppaan siis Cifiä ostamaan! Samalla reissulla mukaan tarttui myös monikäyttöisiä keittiösieniä.

Tänä vuonna pääsen helpolla, sillä vietämme joulun ja uuden vuoden Suomessa. Todennäköisesti teen silti jonkinlaisen tavallista suuremman siivouksen ennen lähtöä. Loppuvuosi on psykologisesti hyvää aikaa tyhjätä nurkista kaikki ylimääräinen pois ja miettiä, miten hyödyntää mahdollisimman hyvin käytettävissä oleva säilytystila.

Joulukalenterin 2. luukku: Haasta itsesi!

Miksi tehdä lupauksia vasta uutena vuotena? Haasta itsesi jo tänään tekemään jouluun asti jotain sellaista, jonka laiminlyömisestä on jatkuvasti huono omatunto. Asia voi olla hyvinkin pieni, sillä tärkeintä on siitä huolehtimisesta koituva hyvä mieli.

Itseni haastan tiskaamaan ahkerammin. Olen siistissä kodissa kasvaneeksi järkyttävän boheemi ja minulla on uskomaton kyky sulkea silmät sotkulta ja epäjärjestykseltä. Siivoamiseen odottelen mieluummin inspiraatiota sen sijaan, että ottaisin rätin käteen rutiininomaisesti. Myös tiskaamista välttelen usein viimeiseen asti, mikä toisinaan kiristää sekä omia että mieheni hermoja. Etenkin aamuisin on tympeää, jos edellispäivän likaiset astiat lojuvat tiskipöydällä.

Tavoitteeni on siis ennen kaikkea huolehtia, että tiskit tulee pestyä samana päivänä, kuin ne likaantuivatkin. Samalla on helppo vielä pyyhkäistä keittiön tasot ja keraaminen liesi. Aamulla onkin sitten mukava aloittaa päivä "puhtaalta pöydältä". :)

Emilian joulukalenteri 2010

Tervetuloa joulukalenteriini! Minun on tarkoitus yksinkertaisesti tehdä päivittäin jotain joulumieltä herättelevää ja raportoida puuhistani blogiin. Olen aina rakastanut joulunalusaikaa ja siihen liittyviä askareita, mutta tänne muutettuani monet rutiinini ovat menneet uusiksi. Joulukuu ei sitä paitsi ole täällä erityisen jouluinen - lumeen ja pakkaseen tottuneen täytyy nähdä vähän vaivaa joulutunnelman luomiseksi. Luovuutta siis kysytään, mutta kuten eräs ystäväni hiljattain muistutti, pienet asiat ja hetket ovat elämän ilo ja suola.

Pysähdytään siis kukin nauttimaan arjen pienistä ylellisyyksistä vuoden ihanimpaan juhlaan valmistautuessa. Mukavaa joulunodotusta jokaiselle!

Emilia

Joulukalenterin 1. luukku: Kuuntele joululauluja

Kuuntele joululauluja cd-levyltä tai vaikka internetistä. Itse kokosin suosikkeja yhteen ja tallensin cd:lle. Levyä kuunnellessa ulkona sateessa heiluvat palmut unohtuivat ja mielen valtasi aito joulunodotustunnelma.

Levylleni pääsivät:

1. Happy Holiday - Andy Williams

2. White Christmas - Bing Crosby

3. Lonely Pup - Adam Faith

4. Merry Christmas Everyone - Shakin' Stevens

5. Little Drummer Boy - Charley Pride

6. Rockin' around the Christmas Tree - Brenda Lee

7. Silver Bells - Jim Reeves

8. Winter Wonderland - Doris Day

9. 12 Days of Christmas - Roger Whitaker

10. Mistletoe and Wine - Cliff Richard

11. Mary's Boy Child - Harry Belafonte

12. Let It Snow - Dean Martin

13. Silent Night - Elvis Presley

14. Happy Xmas (War Is Over) - John Lennon & Yoko Ono

15. The Christmas Song - Nat King Cole

16. O Little Town of Betlehem - Marty Robbins

17. The Most Wonderful Time of the Year - Andy Williams

18. The First Noel - Nat King Cole

19. Santa Claus Is Coming to Town - Chipmunks

20. O Holy Night - Mariah Carey

21. Silent Night - Bing Crosby

22. Blue Christmas - Elvis Presley

23. Jingle Bells - Frank Sinatra

24. Walking in the Air - Aled Jones

Jouluyö, juhlayö tuli vahingossa kahteen kertaan, mutta kyllähän sitä kelpaa kuunnella sekä Elviksen että Bing Crosbyn laulamana, joten vahinko ei ole kovin suuri. :)