Horroskuu

Viikot vilistävät ohi uskomatonta vauhtia. Huomenna on tämän viikon viimeinen klo 6.15 herätys ja sitten on taas viikonloppu. Häh, vastahan edellinen loppui?! Tai ainakin siltä tuntuu. Joulukuu alkaa jo ensi viikolla ja voi huh huh, neljän tällaisen pikaviikon jälkeen me olemme Suomessa joulunvietossa.

Niin, toivottavasti olemme. Ensimmäinen lento lähtee aikataulun mukaan aaton aattona puoli 7 illalla Nizzasta, Frankfurtissa on alle tunnin vaihto ja Helsingin pitäisi häämöttää heti jouluaaton ensimmäisenä tuntina. Lyhyt yö lentokenttähotellissa, bussilla Tikkurilaan ja aamukymmenen jälkeen junaan. Muutama tunti junassa ja vielä tunti autossa. Matkaan mahtuu aika monta muuttujaa, ainakin ranskalaisten lomalakkoilu, Frankfurtin sää ja VR. Tänä jouluna joulupukki siis tuo ainakin jännitystä!

Työpaikan odotettu konferenssi oli ja meni ja laittoi kaiken uusiksi. Ihmiset jakaantuivat uusiin tiimeihin sekä vaihtoivat titteleitä ja työhuoneita. Pari päivää työtuoleja, puhelimia ja tietokoneita kanniskeltiin ympäriinsä, ja kun ihmiset olivat löytäneet tavaroineen uudet paikkansa, muistoksi respaan jäi vain valtavat pinot roinaa. Arkistoi, kierrätä, heitä pois... Muutosprosessissa me respan tytötkin saimme ihan oikean esimiehen!

Vapaa-ajankuulumisista sen verran, että viime viikonloppuna tuli testattua Monacon Thermes Marins kylpylää hieronnan verran. Yksi firman välittäjistä oli niin kiitollinen parin työkaverin ja minun avusta, että hän halusi tarjota meille vähän hemmottelua. Ihana ajatus! Hierontojen jälkeen menimme tyttöjen kanssa La Brasserieen nauttimaan iloisten tuntien tarjouksista. Siellähän vierähtikin koko loppuilta eli sellaiset kuusi tuntia... Sunnuntaina katsastimme murun kanssa Roquebrune Villagen Kastanjajuhlan markkinat. Eläimet olivat tietenkin meille sen reissun kohokohta: lampaat, kanat, marsut, puput, pari kissaa ja jopa possu. Paikalle oli ilmeisesti roudattu myös bussilastillinen suomalaisia, sillä suomea kuuli kumma kyllä ihan joka nurkalla.

Tänä viikonloppuna pitäisi ainakin käydä katsomassa uusin Twilight-elokuva. Olen höpöttänyt siitä kesästä asti ja olin jo menossa viime viikon keskiviikkona katsomaan sitä, kun tajusin, ettei sitä esitetä vielä Monacossa. Tällä viikolla en edes saanut Monacon leffatarjontaa näkyviin netissä, outoa. Nizzaan siis! Ainiin ja siellähän on Kauneimmat joululaulut sunnuntaina. Niitä ei voi jättää väliin.

Huono päivä

Tänään eniten ärsyttää kaikki. Mistäköhän sekin johtuu? Nyt jos ei huvita lukea rasittavaa valitusta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ja aivan turha sitten edes kuvitella ruveta moralisoimaan, että valittaminen on rumaa ja että aina voisivat asiat olla huonommin. Tiedetään!

Tässä teille ketutuslista.

- Uusissa sukkiksissa oli reikiä! Siis otin ne paketista ulos, vedin jalkaan ja niissä oli muutama reikä polven kohdalla. Täh? (Tietenkin revin töissä vielä yhden reiän lisää, jota paikkasin puikkoliimalla sukkapaon pelossa. Joo, ei ollut hyvä idea.)

- Kun joku sanoo, että tehdään joku päivä jotain kivaa, vaikka ei olla tehty tähänkään mennessä ja ollaan tunnettu iät ja ajat. Kamalinta on, kun huomaa itse sanovansa samaa. Aargh.

- Bussiteinit, jotka varaavat kaveriteinille paikkaa täpötäydessä bussissa ja tunkevat pysäkillä sisään, ennen kuin lähtijät pääsevät bussista ulos. Etenkin tällaisina päivinä tekee mieli opettaa niille käytöstapoja kyynärpäätaktiikalla!

- Kun ihmiset töissä juttelee ja nauraa kovaan ääneen ihan respan vieressä. Eikö oikeasti tule mieleen, että meikäläinenkin voisi arvostaa edes alkeellisinta työrauhaa? Esimerkiksi että kuulisi, kuka soittaa ja mitä soittaja tahtoo. Sitä paitsi olen huomanut, että soittajatkin hämmentyvät, kun taustalta kuuluu kauhea remakka. Pliiis?

- Työmatkan varrella on tällä hetkellä kaksi työmaata, joiden reunamilla hengaa jos jonkinlaista haalariheikkiä. Voin sanoa päivää, voin jopa hymyillä ihan pienesti, mutta ei siinä nyt todellakaan kiinnosta mikään small talk, kun harppoo aamulla puolijuoksua bussille tai raahautuu jalat korkkareista hellinä iltapäivällä kotiin. Välillä on sellainen olo, että koko työmaa pysähtyy ihan vain tuijottamaan. Ei kai se ole ihme, ettei täällä mikään valmistu ajallaan...

- Kuka hitto tarvitsee kahden tunnin lounastaukoa? Ja niitä aukioloaikoja saa myös arvailla. Esimerkiksi lähikauppa on kiinni 12.00-14.00, asukasvirasto puolestaan ei pidä lounastaukoja, vaan on auki koko päivän 9-17. Minun logiikallani olin menossa kauppaan lounastauolla ja asukasvirastoon viideltä. Turha reissu, mutta tulipa tehtyä.

Ja lopuksi päivän paras.

- Lounaspaikan epäselvä ruokalista:

Minun järjen mukaan lounaaseen sisältyy salaatti tai misokeitto JA sashimi JA riisi JA päivän annos JA inkivääri + wasabi. Olin saanut ja syönyt kaiken muun paitsi sashimin, jonka tarjoilemisen sijaan minulta kysyttiin haluanko kahvin tai jotain. Kieltäydyin, odotin hetken ja menin selvittämään tilannetta. Epämääräinen vastaus oli, että sashimi ei kuulu lounaaseen, koska päivän annos sisältää jo vähän vastaavaa ruokaa. Siis anteeksi mitä? Poistuin paikasta naama norsunvehkeellä tiedotettuani, että olisi ehkä ihan hyvä mainita tästä pikku yksityiskohdasta jossain. Teki myös mieli vinguttaa visaa sen tarjoilijan naamaan niiden maksupäätteen sijaan.

Että tällaista. Älkää soitelko tänään, ei kannata.

Yllätys

Tänään tuli postissa jymy-yllätys: sosiaaliturvakortti! Kun viimeksi kävin onkimassa tietoa sosiaaliturvasta, oli selkeä vastaus, että töitä pitää tehdä 120 tuntia kuukaudessa tai mitään etuuksia on turha odottaa. Pari viikkoa sitten postissa tuli täkäläisten Kelasta joitain papereita täytettäväksi, ja niitä aikani tulkattuani tajusin, että jotain etuuksiin liittyvää niissä on. Ajattelin, että kyseessä on vain turhanpäiväinen byrokratia, mutta lähetinpä paperit piruuttani kuitenkin, ja kappas, olihan siitä kovastikin hyötyä. Mitä tulee työaikaan, sain selville, että 200 tunnin työskentely 4 viime kuukauden aikana riittää etuuksien saamiseen, mikäli 120h/kk ei täyty. Mahtava juttu!

Kortin pitäisi korvata 80% lääkärikäynneistä, mutta täytyy nyt vielä käydä kaikki paperit läpi oikein ajatuksella vakuutusasiamiehemme kanssa. Tällä hetkellä minulla on hirvittävän kallis lisävakuutus, joka korvaa kaikki kulut, jos joudun sairaalaan, mutta ei mitään muuta (lääkärikäynnit, lääkkeet jne). Toivottavasti saan sen nyt korvattua jollain tehokkaalla, mutta huomattavasti halvemmalla vaihtoehdolla... Täytyypä ottaa selvää ensi viikolla.

Valinnanvapaudesta, -varasta ja -vaikeudesta

Työkuviot näyttäisivät olevan selvenemään päin, vaikka ihan vielä mitään ei ole lyöty lukkoon. Ensinnäkin kävin viime viikolla haastatteluissa ja kielitesteissä yhtä hallintoassarin paikkaa varten. Älyttömän kiinnostava kokopäiväduuni mukavassa, kansainvälisessä työympäristössä. Innostuin tosi paljon myös siksi, että työnkuva on vähän kehitteillä ja siihen voisi vaikuttaa. Mutta: pari viikkoa sitten sain yhteenoton online-kielikursseja tarjoavasta firmasta ja he kyselivät, voisinko alkaa opettaa suomea heidän asiakkailleen. Ilmeisesti oppitunteja olisi 10-20 viikossa muutaman kuukauden ajan. Tarjous kuulostaa tietenkin aivan mahtavalta, kun tässä nyt kuitenkin ollaan kouluja käyty vuosikausia juurikin opetushommia varten.

Valinta pitäisi olla tehtynä tänään toimistojen sulkemisaikaan mennessä eli apua, ihan pian! Valinnasta tekee vaikean se, että siihen vaikuttaa niin monta tekijää... Mielessä pyörii vain, että toisaalta ja mutta sitten toisaalta. Yksi iso ongelma on, että hallintoassarin paikka on aika huonosti palkattu. Tienaan jopa respassa vähän enemmän tunnissa. Opetushommien ohessa voisin jatkaa siellä ja tuplata kuukausitulot, vaikka ihan hitosti hommiahan se tietäisi. Oppitunnit eivät suunnittele itse itseään...

Valitin ensin A:lle, kuinka vaikeaa on, että minun pitää tehdä päätös tänään. Sitten tajusin: saan tehdä päätöksen. Onhan se oikeasti ihan mieletöntä, että on vapaus ja varaa valita kahdesta aivan uskomattoman hienosta vaihtoehdosta. Kuitenkin valitettavan moni koulunpenkkiä vielä pitempäänkin kuluttaneista rehkii hotellisiivoojina tai myy BigMaciä toisensa perään päivät ja yöt läpeensä. Ei sillä, että noissa työpaikoissa olisi sinänsä mitään vikaa, mutta niissä pärjäisi kyllä vähemmälläkin teoreettisella opiskelulla. Sitäkin voi miettiä, mikä muu mainituissa kuin palkka ja työnteko itsessään voi motivoida sellaista, jolla oli ihan muita suunnitelmia, päämääriä ja unelmia.

Minun valintani ei voi mennä väärin, valitsen sitten kumman tahansa vaihtoehdon. Tai ainakin olen päättänyt lujasti uskoa niin, sillä muuten en saa päätöstä ikinä tehtyä. No, ehkä saisin, mutta olisinko siihen sitten kuitenkaan tyytyväinen?

Kello on jo viisi. Mikä siis on päätökseni?

Jatkaa respassa, koska olen luvannut olla siellä vielä 4 kuukautta. Koska siellä on töissä niin mukavaa porukkaa, etten halua jättää heitä pulaan. Koska työni on loppujen lopuksi aika jees. Otan vastaan opetushommat, koska loppupeleissä opettajahan minä kuitenkin olen. Kuitenkin yritän pitää tuntien määrän järkevänä, etten polta itseäni loppuun ennen vuodenvaihdetta. Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että opetus lähtee sujumaan niin hyvin, että saan siitä ainakin muutamaksi kuukaudeksi tasaisen puolipäivätyön.

Taas yksi uskomaton päivä.