Auron

Todettiin, että onhan meitä muitakin pariskuntia, joissa kaksilahkeinen tahtoo mäkeen siinä missä hameväki viihtyisi mieluummin hiihtomonoitta ja/tai after skissä. Niinpä sovimme tuttavaparin kanssa lauantaitreffit Auroniin. Sää oli hurmaava ja työviikon jälkeen oli ihana viettää koko päivä ulkona raittiissa ilmassa ja auringonpaisteessa.

Rinteissä riitti vipinää. Me tytöt varasimme lekottelutuolit alla olevan kuvan terassilta. Aurinko lämmitti ja tunnelma oli mitä leppoisin.

Neljän maissa aurinko sukelsi vuorten taakse ja saman tien tuli kylmä. Siihen mennessä onneksi miesväkikin oli jo saanut suksittelusta tarpeekseen, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja kotimatkalle.

Protestoin laskettelupäivän aikaista herätystä, mutta kyllä vaan kannatti kömpiä lämpimien vällyjen välistä ulkoilmaan. Ulkoilupäivä teki tehtävänsä ja seuraavana yönä nukutti ihanasti.

Muutoksia

Ikuisuus on kulunut siitä, kun olen viimeksi laittanut sanoja blogiin. Aikaa on ollut ja asiaakin, intoa ei niinkään. Elämä on tuntunut olevan vähän 'on hold' ja samalla olen ollut niin levoton, ettei iltaisin ole uni tullut. Pääasiassa päivät ovat kuluneet tahmeasti väsyneessä sumussa, jossa kirjoittaminen ei ole tullut mieleenkään.

Levottomuus taisi olla työnhaun pirullisuuden peruja. Murehdin alitajuisesti menneitä valintojani ja päivä päivältä lähenevää työttömyyttä. Hoin itselleni, että kaikki järjestyy kyllä, mutta eihän sen sanominen auta, kun takaraivossa sykkii suoranainen kauhu, jolle ei vain voi mitään. Noh, lopulta kaikki järjestyi niin mutkattomasti, etten vieläkään ymmärrä.

Huvipursirespassa työt loppuvat tämän kuun viimeisenä päivänä. Aloitin maanantaina puolipäiväpäiväisenä hallinto- ja markkinointiassistenttina yrityksessä, joka järjestää kielimatkoja. Ensimmäinen maaliskuuta pesti jatkuu näin aluksi puoli vuotta kokopäiväisenä ja sitten katsotaan, olisiko tiedossa jatkoa. Mielenkiintoista! Paikka löytyi Monacon työkkärin kautta - ihanaa, pian saan jättää hyvästit ärsyttävien Manpower-tuntilomakkeiden täyttämiselle.

Niin kuin aina, kun elämässäni tapahtuu jotain merkittävää, leikkasin hiuksenikin tässä tohinassa. Siihen loppui siis hiusten kasvattaminen, vai ehkä paremminkin alkoi taas kerran alusta. Kampaajalta kotiin tultuani itkin silmät päästäni tyhmyyttäni ja spontaaniuttani. Värikin oli väärä! No, väri korjattiin seuraavana päivänä ja kivahan tämä tukka on lyhyenä polkkanakin. Helvetillisen otsatukankin, jonka hetken mielijohteesta leikkautin takaisin (kuinka tyhmä voi ihminen olla?), saa liimattua lakalla pois naamalta tarvittaessa. Lopputulos: kaikki järjestyy ja tukka kasvaa.