torstai 16. helmikuuta 2017

Rahat säästyy...

... kun kortti on jäässä. Pari viikkoa sitten perjantai-iltana yritin maksaa ruokaostoksiani ja rankan työviikon päätteksi aivot narikassa näppäilin koodin väärin kolme kertaa. Koska tämä oli eka kerta, en edes ajatellut sen suurempia koko asiasta, soitin vain miehen vilauttamaan omaa korttiaan, että pääsin kaupasta ulos. Onneksi olimme sillä kertaa yhdessä matkassa!

Vasta maanantaina tajusin, että kortti on jäädytetty. Pankki on kiinni, kukaan ei vastaa. Tiistaina pankkisetä soittaa ja kertoo, että kortti pitää uusia... Tämäkin on niin pankista kiinni, joissain riittää, että käy oman pankin maatilla nostamassa rahaa. Ei siis meillä. Noh, jäin odottelemaan kirjettä rahat tilillä poltellen ja tietysti alennusmyyntien aikaan.

Tällä viikolla aloin vähän ihmetellä, kun mitään ei kuulu. Lähetin sähköpostin ja sain vastaukseksi automaattisen vastauksen, joka kertoo, että pankkisetä on lomalla. Mukana oli myös kehotus ottaa yhteyttä pankinjohtajaan, jos on jotain kiireellistä. Ja tämähän on eli sähköpostia hänelle siis.

Pankinjohtaja soitti ihmeen nopeasti takaisin ja leuka tippui, kun hän kertoi, että uusintaa ei ollut vielä tehty. Voin kuulemma luottaa häneen, että homma nyt hoituu. Nurisin vielä sääli-efektin luomiseksi, kuinka hankalaa on elää ilman korttia ja kiittelin tietysti vuolaasti. Huoh. Kyllä tämä tästä.

En mä sieltä alennusmyynneistä kyllä mitään olisi tarvinnutkaan, että ei sillä.

Nämä taas maksetaan lounaslipuilla, bon appétit!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Terveisiä konsalta!

Konsa eli konservatorio on mun uusi kantapaikka Monacossa. Käyn siellä 3 kertaa viikossa tunneilla ja yleensä 2-4 aamua viikossa treenamassa omin päin. Nyt itseasiassa juuri odottelen sisäänkäynnillä, koska aukeaa ovet.

Aamutreenit konsalla on parasta ikinä. Loppupäivän voi viettää rauhassa, kun on kellottanut melkein 1.5h harjoituksia ennen klo 10. Kotonakin voisi toki treenata, mutta siellä on vaikeampi keskittyä. Konsalta ei oikein kehtaa varata Steinwayn flyygeliä somettamistarkoituksiin!

Aamutreeneissä soittelen pääasiassa asteikkoja, teen lauluharjoituksia ja harjoittelen sointuja ja sointukulkuja. Aika teknistä toimintaa ja erittäin hyödyllistä.


Edit treenin jälkeen:

Tänään tein ääniharjoitukset ihan tavallisesti, soittelin ii - V - I sointukulkuja kaikissa sävellajeissa, treenasin asteikkoja (bepop, dominantti 7, vähennetty, pentatoninen) samoin kaikissa sävellajeissa ja harjoittelin myös erilaisia sävelkulkuja pianolla ja laulaen improvisaatiotaitojen parantamista ajatellen. Loppujen lopuksi tänään oli aikaa vain tunnin verran, mutta kyllä siinäkin näköjään ehtii vaikka mitä. 

Instrumentin harjoittelussa toisto on äärimmäisen tärkeää ja sen takia yritänkin aamutreeneissä tehdä vähintäänkin noita edellämainittuja harjoituksia mahdollisimman paljon. Konsan tunnelma jotenkin kannustaa juuri tällaiseen aika tylsältä kuulostavaan harjoitteluun, mutta oikeasti tämä on siellä tehtynä kivaa. Parasta on, kun harjoitukset alkaa sujua kerta kerralta paremmin ja jossain vaiheessa automatisoitua. Silloin ei enää edes tarvitse ajatella. Sormet tai ääni löytävät oikeat sävelet ihan itsestään ja riittää, että kuuntelee.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Kivikausi

Lupasin kuvia meidän kylästä, joten tässä tulee:


Näkymät merelle ja Nizzan lentokentälle saakka!


Kapeita kujia, jonne ei autot saa tulla, eikä mahtuisikaan.


Tadaa! Tämmöinen rinteeseen rakennettu talorykelmä. Merenpinnasta noin 650m. 


Keskusaukio ja kaupungintalo, kuvattu joulun aikaan, kun oli vielä tunnelmavalaistus.


Holvikaaria

  
Jyrkkiä portaikkoja

Linnan rauniot - check!


Talven ensimmäinen keväinen päivä pari viikkoa sitten, oli ihanat maisemat nautiskella päiväkävelystä koirakaverin kanssa. Aurinko lämmitti oikein mukavasti.


Kaunis iltapäivän pehmeä valo.


Tunnelmallista, eikös vaan?

Elvytys!

Hei vaan, pitkästä aikaa! Viisi vuotta vierähti hujauksessa ja hetken mielijohteesta päätin elvyttää vanhan blogin henkiin. Yksinkertaisesti rakastan tämän blogin nimeä. Se kuvaa täydellisesti eloa täällä, siis niin taydellisesti kuin sitä voi kolmella sanalla kuvata. Siksi palasin vanhan pariin sen sijaan, että aloittaisin uutta.

Täällä ollaan edelleen, etelässä. Monacosta lähdettiin elintasopakolaisina Ranskaan miehen kanssa 2014. Vuokrattiin kaksi kertaa isompi asunto puolet halvemmalla kuin Monacossa ja siinä asuessa meni suurinpiirtein 2.5 vuotta. Asunto itsessään oli ihan kiva ja vain muutaman korttelin verran Monacosta ylöspäin Ranskan puolella, mutta erittäin meluisalla kadulla. Mun maalaisen sielu ei siellä oikein levännyt. Realististen unelmien talo löytyi puolivahingossa keskiaikaisesta pikkukylästä vuorilta, 20 km Monacosta pohjoiseen. Pankkisetä myönsi lainan ja niin vaan me ostettiin talo 2016 loppupuolella!

Talossa on kolme kerrosta - pohjakerros erillisellä sisäänkäynnillä ja itse asunto ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Seinät on paksut ja kiviset, takaa kalliossa kiinni ja sivuilta naapureissa. Katu talon edessä on ajoneuvoilta kielletty ja kapea. Puutarhaa ei ole eikä isoja parvekkeitakaan, mutta luontoa kylän ympärillä riittää, joten ei hätää. Itse rakennuksessa on vielä yksi kerros meidän yläpuolella, mutta vieläkään ei ole selvyyttä, kuka siellä asustelee ja mistä heille pääsee.

Itse kylä on kaikkea, mitä voi melkein 1000 vuotta vanhasta kylästä kuvitella. Kapeita, sokkeloisia kujia ja jyrkkiä, kiemurtelevia portaikkoja, holvikaaria, kaikenkokoisia ja -näköisiä ovia, jylhiä vuoristomaisemia ja lintujen livertelyä. Laitan kuvia kunhan ehdin ja muistan.

Kaikki tervehtivät kaikkia ja ilmapiiri on parin kuukauden havainnomisen perusteella pikkukyläksi sopivan avoin, mutta ei liian iholle tunkeva. Joka toinen vastaantulija tuntuu harrastavan joko musiikkia tai moottoripyöräilyä, jotka ovat myös meidän perheyksikön suurimmat mielenkiinnonkohteet, joten samanhenkistä seuraa löytyy helposti. Ainakin kerran viikossa on hauska töiden jälkeen käydä paikallisessa integroitumassa viinilasin tai kahden verran. Siellä olen tavannut kaikki 4 uutta muusikkotuttuani eli metodi on todettu erittäin toimivaksi.

Ihanaa päivää juuri sinulle ja tervetuloa blogin pariin!