Herkkuhetkiä Barcelonassa

Mainitsinkin jo, että löysin loistavan ruokapaikan Barcelonassa ja tällaiset vinkithän on tietysti tarkoitettu jakoon. Ravintolan nimi on Menage à Trois ja se sijaitsee aivan Las Ramblas -kävelykatujen tuntumassa, pari korttelia Placa Catalunyalta. Keskeisestä sijainnista huolimatta kyseessä ei ole mikään turistirysä, vaan oikein sympaattinen paikka, joka ei sitten ole ranskalainen, vaikka nimestä niin voisi päätelläkin.

Otin kolmen ruokalajin Menu del Dian, joka kustansi 15 euroa. Kaikkia ruokalajeja taisi olla listalla kaksi, joista sain siis valita yhden. Alkuruoka oli kanasalaattia, jonka maut olivat kohdallaan. Se oli sitä paitsi tosi monipuolinen. Pääruuaksi sain possunkyljyksen, jonka seurana oli bataattia, mangoa ja kirsikkatomaattihöystöä. Ja se oli niiiiin hyvää!!! Jälkkäri ei ollut kovin erikoinen, vaikka ihan ok kuitenkin. Valitsin uunissa haudutettuja rypäleitä katalonialaisen kermahyydykkeen kera, koska tarjoilija suositteli sitä. Toinen vaihtoehto flan olisi ehkä ollut parempi, tai ainakin siltä se näytti, kun tiirailin naapuripöytiin... Menuun sisältyi myös oikein kelvollinen viini, jota riitti peräti kahteen kunnon lasilliseen.

Jouduin lähtemään ravintolasta vähän kiireellä, mutta olin silti kaiken syömisen ja juomisen jäljiltä niin onnellinen, ettei se paljon haitannut. Menkää siis ihmeessä Barcelonan asukit tai kävijät tutustumaan tähän ihanaan pikkuravintolaan. :)

Bonustelua

Viikko sitten oli tarkoitus käydä puhelinkaupassa säästämässä eli tarkastamassa, missä mallissa sopimukset ovat ja viilaamassa niitä järkevämmiksi. Kun sama taho vastaa meidän huushollissa lankapuhelimesta, internetistä, televisiosta ja kahdesta kännykästä, on ihan fiksua käydä silloin tällöin keskustelemassa soppareista.

Siinä on kuitenkin yksi iso ongelma. Koska olemme niin hyviä asiakkaita, että otamme kaikki palvelut samasta firmasta (ihan niin kuin Monacossa olisi varaa valita, heh heh), saamme bonuksia. Ja kuten aina bonusten suhteen, niitä voi käyttää vain tietyillä ehdoilla, tiettyihin tuotteisiin (eikä esimerkiksi sopimuksiin). Ei tarvittu kuin taikasanat 'yhteensä 300 euroa bonusta ja jopa 200 euroa muita alennuksia' ja etujen hyödyntäminen tuntui yhtäkkiä aivan olennaisen tärkeältä.

Oivallinen myyntimies halusi nähdä puhelimeni. Katsottuaan hetken vanhaa, naarmuista Nokiaani, joka on joutunut mm. kynsilakkaonnettomuuden kohteeksi, alkoi hän latoa uutuuttaan kiiltäviä älypuhelimia käteeni. Aluksi otin homman huumorilla ja nauroin kolkosti hänen tarjoamalleen Sony Ericssonille. 5 minuutin päästä seisoin kaupassa Samsungin Nexus S tiukasti käteen puristettuna, enkä halunnutkaan enää päästää siitä irti! Kauppiaan näyttäessä minulle, miten puhelin toimii, A:kin rakastui siihen päätä pahkaa ja halusi itselleen samanlaisen.

Periaatteessa tuli tehtyä tosi hyvät kaupat ja puhelin on itse asiassa aivan loistava. Mutta miten sitä voi ihminen noin hairahtua sivupoluille? Tulihan toki säästöjäkin tehtyä: yksi ylimääräinen liittymä lakkautettiin, puhepaketteja muokattiin ja tv:kin taitaa mennä lähiaikoina telakalle, kun ei sieltä tule yhtään mitään. Toisaalta omaan kuukausilaskuuni tuli 12 euron korotus datapaketista, mutta älypuhelimella nyt ei vaan ole paljon käyttöä ilman internetiä.

En silti kadu. Viikon kokemus käytöstä on ollut valaiseva. Koko pitkän Nokia-historiani aikana olen ehkä hakenut pari soittoääntä netistä. Muuten olen pääasiassa kuluttanut näppäimistöä pommittamalla tekstareita ympäriinsä, kuunnellut vähän musiikkia ja tietenkin soitellut ympäriinsä. Nyt minulla on puhelimessani mm. piano, jolla voi soitella pieniä melodioita ja vaikka äänittää niitä! Aamuisin luen bussissa uutiset näppärästi ja olen vaihteeksi maailman menossa mukana. Barcelonassa löysin aivan ihanan ravintolan TripAdvisorin Barcelona-oppaan avulla ja pysyin selvillä suunnista karttaa käyttäen. Mahdollisuudet ovat rajattomat... ja meikä on ihan innoissaan!

Huomenna kutsuu...

... Barcelona! :) Sarjassamme ex tempore road trippejä on siis vuorossa Espanjan Katalonia. Huomenna alkuiltapäivästä lähdetään ajelemaan. Eka stoppi on 590 kilometrin päässä Gironassa, jossa yövymme mennen tullen. Lauantaina A pudottaa minut Barcelonassa kyydistä ja jatkaa matkaa vielä sadan kilometrin verran omiin tapaamisiinsa. Minulle on tiedossa vapaata kuljeskelua ja katselua, kunnes A poimii minut paluumatkalla taas kyytiin. Kivaa päästä vaihtamaan maisemaa!

Hartaudella etsitty

Onni voi joskus olla niinkin materialistinen asia kuin käsilaukku. Olen etsinyt sopivaa veskaa jo melkein vuoden ja lopulta Se Oikea löytyi!

Täydellistä

Käytän aivan liikaa ylisanoja - joka toinen asia on perfect, awesome, great... Mutta eilen koin taas pitkästä aikaa, mitä nämä sanat oikeasti tarkoittavat. Olimme Nizzan filharmonisen orkesterin konsertissa, jonka ohjelmisto koostui elokuvamusiikista. Jo ensimmäisistä, Paluu tulevaisuuteen-leffan musiikin tahdeista alkaen oli itkussa pitelemistä. Kaikki oli täydellistä.

Orkesteri soitti todella hyvin, musiikki oli kaunista. Itselleni suurimman elämyksen antoivat Pirates of the Caribbean -elokuvan jännittävät, hivenen aavemaiset rytmit. Olin paratiisissa. Ja jo ensimmäisen puoliajan jälkeen ihan uuvuksissa, kun elin niin syvästi musiikin mukana joka hetken, joka ainoan sekunnin.

Ohjelmistossa olivat ainakin Out of Africa, Forrest Gump, Harry Potterit, Star Warsit, James Bondit, Superman, Jurassic Park, Indiana Jones ja Peter Pan. Yleisö taputti orkesterijohtajan konsertin lopuksi takaisin lukemattomia kertoja ja encorejakin oli kaikkiaan kolme. Meidän porukkamme - A, ystävämme M ja minä - ei siis ollut ainoa, joka oli haltioitunut konsertin annista. Kerta kaikkiaan perfect, awesome, great!

Pakopaikka

Jostain sieluni syövereistä on jo pitkään kummunnut tarve luoda tyhjästä jotakin kaunista tai muuten vain kiinnostavaa. Olen etsinyt omaa tapaani lapsesta saakka - olen kirjoittanut runoja ja muita tekstejä, laulanut ja soittanut, tehnyt toisten säveltämiin kappaleisiin melodioita ja sanoittanut niitä, maalannut ja jopa suunnitellut vähän vaatteita. Jos ihan tyhjästä nyhjäämisestä ei ole kysymys, voidaan listaan lisätä myös kaikenlainen askarteleminen, neulominen, virkkaaminen ja muu ideointia vaativa näpertely.

Varsinkin ompelun suhteen taidot eivät ole aivan vastanneet lennokkaita suunnitelmia, joten vaatteet - itselle tai nukelle tarkoitetut - ovat yleensä osoittautuneet vain varjoksi siitä, mitä niiden oli tarkoitus olla. Maalaamisessa oli vähän sama juttu, vaikka siinä sentään ehdin parin vuoden kansalaisopiston kurssien ansiosta hivenen kehittyäkin. Minulle olisi tosin riittänyt vain oman itsen iloksi tarkoitettu terapeuttinen maalailu hassuilla väreillä ja oudoista aiheista, mutta opettaja patisti olemaan vähän kunnianhimoisempi.

Ominta aluettani ovat kiistatta aina olleet sanat ja musiikki, mutta jostain syystä olen kehittänyt hirveän huonon itsetunnon, joka on koko nuoruuden ja aikuisuuden estänyt minua ilmaisemasta itseäni vapaasti. Olen kuvitellut olevani liian lahjaton tai tyhjäpäinen laulujen kirjoittamiseen. Luominenhan ei tietenkään onnistu, jos taustalla kummittelee taukoamatta kysymys siitä, miten muut arvottavat sen, mitä olen tekemässä. Ihan viime aikoina olen alannut ajatella positiivisemmin ja lähestynyt asiaa siitä näkökulmasta, että teen asioita siksi, että nautin niiden parissa puuhastelusta. Yllättäen olen löytänyt laulujen tekemisestä itselleni aivan ihanan pakopaikan.

Ensin syntyy idea - sen voi synnyttää jokin hetki, tunne, tunnelma. Tai ihan vaan sana tai useampi, joissa on kiva rytmi, jotka kuulostavat mukavilta, sopivat suuhun. Idean syntyminen on inspiroiva hetki. Se saa aikaan assosiaatioita, joita kuuntelemalla pääsee kiinni omiin, syvimpiin ajatuksiin ja niiden arvaamattomiin polkuihin. Idean laajentuminen voi mennä nopeasti tai kestää pitkään, se voi aueta työskentelemällä tai hauduttelemalla.

Kaikkein paras hetki työskentelyssä on istua pianon ääreen miettimään, miltä idea kuulostaa, ja etsiä sen musiikillista vastinetta. Minkälaisia värejä, tunteita, värähtelyitä, rytmejä siihen liittyy? Sävelet ja niiden yhdistelmät synnyttävät niin paljon erilaisia mielleyhtymiä! Sen oikean etsiminen on hurjan kiehtovaa. Sitten vaan äänittelemään sävelkulkuja, kuuntelemaan niitä, valikoimaan, muokkaamaan, kehittämään ideaa eteenpäin. Välillä mennään sanojen ehdoilla, välillä sävelten - ja koskaan ei tiedä, minne matka vie.

Luodessani musiikkia tunnen itseni taikuriksi. Kokoan laulun niistä aineksista, jotka on minuun kirjoitettu. Kun työni on valmis, olen kirjaimellisesti tehnyt tyhjästä jotain, jonka voin esittää muille. Saan jakaa pakopaikkani hedelmiä toisillekin maisteltavaksi.

Kaksoiselämää

Olen periaatteessa lupautunut töihin puoleksi vuodeksi, mutta valitettavasti puolipäivätyöni saa väistyä armotta, jos löydän jotain parempaa. Vietän kaksoiselämää - aamupäivät yritän toimistolla näyttää siltä, että työ ei voisi mieluisampaa olla, ja iltapäivisin harrastan työnhakua. Viikon sisään olen käynyt kolmessa haastattelussa ja yksissä word/excel/englanti-testeissä. Yksi haastattelu on varmasti tiedossa, yhteen yritykseen lähetetystä cv:stä ei ole kuulunut vielä mitään ja työkkärissäkin pitäisi taas käydä ensi viikolla. Ihana juttu, että tilaisuuksia riittää.

Työkkärin kanssa asiointi ei tosin ole ollut vielä kovin kehuttavaa. Virkailija on kyllä oikein avulias ja mukava, mutta on toistaiseksi lähettänyt cv:ni kahteen paikkaan, joihin minua ei millään olisi voinut palkata. Ihan kivahan se tietysti on, ettei cv vain loju työkkärin arkistoissa, mutta jokin tässä nyt mättää. Ensimmäisessä paikassa olisi pitänyt osata ranskaa täydellisesti. Toisessa paikassa olisi tarvittu oikeanlainen koulutus. Jotenkin harmittaa tuhlata omaa ja haastattelijan aikaa, mutta ilmeisesti täsmällinen tieto valintakriteereistä ei jostain syystä vain välity eri tahojen välillä.

Kaikki haastattelut ovat kuitenkin olleet hurjan mukavia. Haastattelijoiden kanssa on ollut helppo tulla toimeen ja ranskakin on sujunut silloin, kun sitä on tarvinnut puhua. Ihan hyvä, ettei ole jännittänyt, muuten olisi mennyt kieli herkemmin solmuun. Excel/word/englanti-testi oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tein tehtäviä sallitut kaksi tuntia pienessä kopissa tietokoneella. Mutisin ja kiroilin suomeksi ääneen itsekseni ja ihmettelin, miksi yliopiston Tietotekniikkaa humanisteille -kurssilla ei opetettu excelin käyttöä kovin syvällisesti. Käännöksen heitin aivan lonkalta viidessätoista minuutissa ranskasta englantiin. Kun firman rekrytyyppi soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että testit olivat menneet tosi hyvin, taisin sanoa jotain tyyliin "aijaa, oikeesti?". :)

Hyvin menneen testin ansiosta pääsin tänään haastatteluun. Kunhan saamme aikataulut sovitettua yhteen, käyn vielä juttelemassa toiselle saman firman tyypille. Toivon tosissaan saavani tuon työn, sillä se kuulostaa juuri sellaiselta, mitä haluaisin nyt kokeilla. Pettymys on kova, jos paikka menee toiselle hakijalle. Kuitenkin työnhaku on mahdottoman paljon rennompaa nyt, kun on edes joku työpaikka, jonne mennä joka päivä. Olen onnekas ja onnellinen, että löysin niin nopeasti sopivaa työtä. Nyt vaan peukut pystyyn, että kokopäivätyökin tärppäisi lähiaikoina!