Hyvää Lucian päivää! Lucia on siitä erityinen pyhimys, että häntä muistetaan myös alueilla, joilla luterilaisuus on pääuskonto. Uskonpuhdistushan käsittääkseni aikoinaan kielsi pyhimysten palvonnan. Suomeen nykyaikainen Lucian juhlinta on rantautunut Ruotsista, vaikka omassa vanhassa kansanperinteessämmekin on merkkejä tästä 200- ja 300-lukujen taitteessa eläneestä nuoresta neidosta.
Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy. Kynttilät syttyy.
Muistan ala- ja yläasteajoilta joitain Lucian päiviä. Yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Taisin olla 7. tai 8. luokalla, kun olin koulun kuoron mukana Lucia-kulkueessa. Lauloimme joululauluja ensin koko koululle ja sitten lähdimme kierrokselle vanhainkotiin, sairaalaan ja pariin muuhun paikkaan. Astelimme joka paikassa pimeään esiintymissaliin perinteisesti valkoisiin kaapuihin pukeutuneina, kynttilöitä kantaen ja Lucia-laulua laulaen. Parijonoa johti tietenkin Lucia-neito kynttiläkruunua vaaleilla kutreillaan kantaen.
Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo.
Pyhä Lucia, pyhä Lucia.
Lucian päivä on valon juhla. Satoja vuosia sitten siitä lähtien päivät alkoivatkin pidentyä, sillä vuoden lyhin päivä osui sen paikkeille. Me joudumme vielä odottamaan reilun viikon, mikä onkin oivallinen syy valaista koti tänään kynttilöillä pyhän Lucian kunniaksi.
Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää juhlista hetki tää.
Saavuthan luoksemme pyhä Lucia.
Luciasta lisää:
Pyhä Lucia (Wikipedia); Arno Forsius: Pyhä Lucia; Pyhä Lucia tuo valon pohjoisen pimeään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti