perjantai 2. syyskuuta 2011

Yllättävä arki: työtä ja sympatiaa

Olen viimeiset pari viikkoa orientoitunut työnhakuun ihan tosissaan. Aloitin ensin kevyesti seurailemalla netissä sivustoa, jonne monet vuokratyö- ja työnvalitysfirmat ilmoittavat avoimia paikkoja. Muutamaan aika vaativaan sihteerin ja assistentin hakuilmoitukseen vastasin pokkana - tuloksetta. Yhden henkilökohtaisen assistentin paikan tiimoilta pääsin keskustelemaan välitystoimistoon, mutta valitettavasti asiakas halusi assarin puhuvan englantia äidinkielenään, vaikka työvälityksen nainen pitikin minua sopivana ehdokkaana. Noh, kohti uusia haasteita.

Tällä viikolla pääsin Manpowerin konttoriin juttusille erään vastaanottovirkailijan paikan takia. CV:ni oli herättänyt siellä kiinnostusta ja keskustelu poikikin kutsun "oikeaan" haastatteluun itse yritykseen. Manpowerin virkailija briiffasi minut, että kyseessä on korkean profiilin huvijahtifirma ja kehotti vaihtamaan farkut ja t-paidan johonkin vähän muodollisempaan. Työkin kuulemma tulisi hoitaa edustavana ja koroilla seisoen. Nyökkäilin tyynenä, että kaikki käy, vaikka mielessä myllersi kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Mutta kuulostihan kuvaus silti aika kivalta!

Kävin haastattelussa keskiviikkona. Jännitys oli kammottava, vatsassa väänsi. Keskustelu meni muuten ihan hyvin, paitsi että sain kuulla työn olevan osa-aikainen! Olin todella pettynyt, enkä täysin kyennyt peittämään tunteitani. Koska haastattelijatytöt olivat kauhean rentoja ja mukavia, kerroin heille, että asia kieltämättä huolettaa minua. Jälkeenpäin ajattelin, ettei olisi pitänyt sanoa mitään, vaan olla niin kuin ei mitään. Tulin kotiin kiukkuisena ja varmana siitä, että se oli siinä. Ei olisi pitänyt lörpötellä! Ja pirun Manpower voisi hoitaa hommansa kunnolla... McDo:n kanaboksi ja kookosleivokset saivat hoitaa lohtusyöpöttelyn virkaa.

Torstaina iltapäivällä virkosin masennuksestani ja aloin viritellä uusia verkkoja. Tuoreita työnhakuideoita alkoi suorastaan pursuta. Huomasin, että kansainvälinen koulu hakee opettajaa - CV sinne siis. Journal de Monacossa on joka perjantai työpaikkoja auki - muista tarkastaa! Tänään kävin kyselemässä neuvoja Monacon työkkäristä ja selvittämässä opetusvirastossa, kuinka englannin opettajan sijaisuuksiin voisi päästä käsiksi. Olin juuri ottamassa selvää, miten todistusten käännättäminen ranskaksi onnistuu, kun puhelin soi...

Tunnistin jahtifirman numeron... Mahassa kouraisi. Toivo heräsi, vaikka olinkin varma, että sieltä soitetaan vain kohteliaisuudesta - kiitos, mutta ei kiitos.

Olin pudota jaloiltani, kun sihteeri kertoi, että he haluaisivat minun liittyvän joukkoon! Hän lupasi lisäksi tehdä kaikkensa, että saisin lisätunteja auttelemalla toimistotöissä. Kannatti ehkä sittenkin olla avoin...

Aluksi menen maanantaina vähän kokeilemaan ja jos olemme kaikki tyytyväisiä, saan jatkaa. :) On epätodellista laittaa koko työnhakuprojekti jäihin nyt ainakin alkuviikkoon asti. Sitten katsotaan taas. Olin aluksi jopa pettynyt, koska olin jo ehtinyt innostua kaikenlaisista muista haasteista... :)

Jos kaikki menee hyvin maanantaina, olen työllistetty osa-aikaisesti puoli vuotta. Sehän on jo hyvä alku! Työaika olisi klo 8-13, ja hmmm, eihän sitä tiedä, mitä jännää - työtä tai jotain muuta kivaa - iltapäivän vapaille tunneille voisi kehitellä... :D

3 kommenttia:

Stazzy kirjoitti...

Luinkin jo naamakirjan puolelta, mutta mainio uutinen!

giz kirjoitti...

Onnittelut!!! Kuulostaapa kivalta ja jännältä hommalta :) Itselläkin edessä pian taas työnmetsästys ja juurikin tuollainen osa-aikainen olisi mieleen. Täytyypä muistaa tuo Manpower.

Henrii kirjoitti...

Kiitosta vain! Katsotaan nyt huomenna, kuinka käy. :) Tsemppiä työnhakuun giz!