Mitä tiedät Panamasta?

Veikkaan, että aika monelle tulee Panamasta ihan ensimmäisenä mieleen Panaman kanava. Jostain kumman syystä kanavalla on aina ollut itselleni lähes tarunhohtoinen mielikuva. Kai se johtuu siitä, että lapsena tykkäsin piirrellä karttoja voipaperin läpi karttakirjasta ja olin muutenkin innokas opiskelemaan maantietoa. Onhan kyseinen sanaliitto sitä paitsi rytmiltäänkin jo sen verran tarttuva, että se syöpyy mieleen ikiajoiksi, kun sen on kerran kuullut.

Kanava ei ole todellakaan aina tuonut panamalaisten elämään helpotusta, mutta tällä hetkellä maa satsaa kanavarahoja reilusti turismiin ja kansalaistensa elintason kohottamiseen. Joka paikkaan kohoaa hulppeita ostoskeskuksia ja pääkaupunki Panama Cityn siluetti muodostuu moderneista pilvenpiirtäjistä. Unelmat paremmasta tulevaisuudesta, värikäs historia ja arkinen meno tosin eivät aina kulje sopusoinnussa. Pahamaineisessa Darienin maakunnassa taistellaan viidakossa kolumbialaisia huumekuriireja ja ties mitä muita rikollisia vastaan, ja tavallinen maaseudun panamalainen saa niukan palkkansa edelleen käteisenä pari kertaa kuukaudessa. Pankkitilejä ja postiosoitteita ei pääkaupungin ulkopuolella juuri tunneta.

Maaseudulla ihmiset asuvat pienissä, betonista (arvelisin?) rakennetuissa taloissa, jotka on maalattu kirkkain värein milloin mintunvihreiksi, sitruunankeltaisiksi tai vaikkapa hehkuvan turkooseiksi. Talot ovat melkein aina yksikerroksisia ja joskus voi pihan pyykkinarulla nähdä riippumassa farkkuja ja t-paitoja kaikkia mahdollisia kokoja. Monessa pienessä talossa asuu suuri perhe. Naiset saavat ensimmäisen lapsensa usein hyvin nuorina, eivätkä isäkokelaat aina ole kypsiä vastuuseen: alkoholi tai toinen nainen vievät helposti mukanaan. Muutenkin monille miehille viikonloppu tarkoittaa katkeamatonta humalaputkea. Juomista jatketaan jopa sunnuntai-iltaan, ja toisinaan töihinkin jää lähtemättä, jos edellisilta kului juhliessa. Juurikin eilen väistelimme autolla täpärästi väsyneitä juhlijoita heidän hortoillessaan pilkkopimeillä teillä kaatokännissä.

Liikenteessä näkee ylipäätään kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Ensinnäkin Panaman teillä huristelee lukematon joukko rekisterikilvettömiä autoja. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta luin, että liikennevakuutus ei tässä maassa ole pakollinen. Vakuutuksen lisäksi muutkaan turvallisuuteen liittyvät säännöt eivät ole kovin tiukkoja. Lava-autojen lavoilla esimerkiksi kuljetetaan tavaran lisäksi yhtä lailla eläimiä ja ihmisiä. Itse asiassa moni työläinen kulkee työmatkansa pick upin lavalla keikkuen.

Monissa matkaoppaissa kehotetaan ehdottomasti välttämään paikallisbusseilla matkustamista, mitä ei kyllä yhtään ihmettele oleskeltuaan maassa 15 minuuttia pidempään. Bussit ovat pääasiassa vanhoja amerikkalaisia koulubusseja, jotka kirjavine graffitityylisine maalauksineen näyttävät kyllä iloisilta, mutta ovat isoksi osaksi karmeita, juuri ja juuri koossa pysyviä rotiskoja. Vähän aikaa sitten valtio osti läjän hienoja, moderneja busseja, mutta paikallisliikenteen osittainen uudistus ei ole sujunut ilman vastoinkäymisiä, kertoo Newsroom Panama. Uudistuksen myötä lippujen hinnat ovat kohonneet ja maassa on yritetty ottaa osittain käyttöön bussipysäkkejä. Tällä erää kuskit kun pysähtyvät yksinkertaisesti sinne, missä ihmisiä on bussia odottamassa. Uudistus etenee kangerrellen sekä matkustajien että kuskien protestoidessa, eikä uusia busseja varten koulutettujen kuskien ajotaidoissakaan ilmeisesti ole kehumista.

Panama on täydellinen esimerkki maasta, joka ei ole köyhä ja jolla on periaatteessa kaikki mahdollisuudet menestyä, mutta jonka kansalaisista suurin osa sinnittelee eteenpäin vähin tuloin. On jotenkin perverssiä, että valtatien varrella keskellä ei-mitään on vastavalmistunut ostoskeskus, jonka liiketiloista 80% on tyhjillään ja vain hetki aiemmin tunsi tietyllä tavalla olevansa kehitysmaassa. Mutta oliko sitten kuitenkaan? Panamalaiset vaikuttavat ystävällisiltä ja esimerkiksi monien paikkojen vessat ovat moitteettoman siistissä kunnossa (toisin kuin Ranskassa!). Matkustajia houkutellaan ennen kaikkea mittaamattoman kauniilla ja rikkaalla luonnolla, jossa riittääkin ihasteltavaa ja ihmeteltävää sekä kasvillisuuden, eläimistön että maisemien osalta.

Täällä toista kertaa vierailevana kiteyttäisin Panaman annin lähinnä sanalla hämmentävä. Erilaisiin panamalaisen arjen ilmiöihin törmätessään saa usein kysyä itseltään, miksi asiat ovat niin, kuin ne ovat. Maan historiaan tutustuminen antaisi varmasti vastauksen moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Vielä mielenkiintoisempaa on silti nähdä, miten maa tästä kehittyy ja minkälaisessa aikataulussa. Toivottavasti tulevaisuudessa kanavarahoilla pyrittäisiin parantamaan vähätuloisen kansanosan elintasoa. Vai voiko olettaa, että tavallinen maaseudun asukki hyötyy jotenkin konkreettisesti pääkaupunkiin kohoavista pilvenpiirtäjistä?