Auron

Todettiin, että onhan meitä muitakin pariskuntia, joissa kaksilahkeinen tahtoo mäkeen siinä missä hameväki viihtyisi mieluummin hiihtomonoitta ja/tai after skissä. Niinpä sovimme tuttavaparin kanssa lauantaitreffit Auroniin. Sää oli hurmaava ja työviikon jälkeen oli ihana viettää koko päivä ulkona raittiissa ilmassa ja auringonpaisteessa.

Rinteissä riitti vipinää. Me tytöt varasimme lekottelutuolit alla olevan kuvan terassilta. Aurinko lämmitti ja tunnelma oli mitä leppoisin.

Neljän maissa aurinko sukelsi vuorten taakse ja saman tien tuli kylmä. Siihen mennessä onneksi miesväkikin oli jo saanut suksittelusta tarpeekseen, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja kotimatkalle.

Protestoin laskettelupäivän aikaista herätystä, mutta kyllä vaan kannatti kömpiä lämpimien vällyjen välistä ulkoilmaan. Ulkoilupäivä teki tehtävänsä ja seuraavana yönä nukutti ihanasti.

Mikä viikonloppu!

P lähti tänään takaisin hyiseen Suomeen. Meillä oli kyllä tosi onnistunut viikonloppu ja vaikka touhua riitti, ehdimme myös lepäillä sopivassa suhteessa. Riviera on siitä mukava paikka, että täällä ei ole varsinaisia must-see nähtävyyksiä, joten lomalla voi oikeasti vain ottaa rennosti ja nautiskella.

Perjantaina haimme P:n Nizzan lentokentältä ja ajoimme saman tien Ventimigliaan myöhäiselle lounaalle. Ventimigliassa oli suloinen tunnelma: markkinapäivä ja aurinkoinen, melko lämmin sää. Oli aivan ihanaa herkutella maailman parhailla pizzoilla maailman parhaassa seurassa. Illalla ei kyllä sitten enää ruoka maistunutkaan, kun kaikkien mahat tulivat sen verran täyteen. Loppupäivä meni muutenkin rauhallisissa merkeissä koti-iltaa viettäessä. Tunnin happihyppelylle sentään kävimme tyttöjen kesken.

Auringonpaiste jatkui lauantaina, ja me tytöt hyppäsimme autoon ja hurautimme au pair -aikojen kotikylääni Ezeen. P sai kunnon annoksen kulttuurikoulutusta jo menomatkalla, kun pysähdyimme Monacossa postiin. Jouduin parkkeeraamaan auton aika huonoon paikkaan, joten jätin vain periranskalaiseen tyyliin hätävilkut päälle ja seurailin tilannetta postista. Aika pian paikalle ajoikin poliisiauto, josta nousi poliisi kiertelemään autoamme. Laukkasin paketteineni paikalle selvittämään tilannetta, väläytin leveän, aseistariisuvan hymyn ja selitin poliisille, että siirrän auton parin minuutin päästä. Poliisi heltyi ja pääsin jatkamaan asiointiani postissa. P totesi huvittuneena, ettei olisi mennyt Suomessa läpi.

Ezessä oli huomattavasti rauhallisempaa kuin turistisesongin aikana, joten vuoristokylän kiertäminen oli oikein miellyttävää. Nopeastihan paikka oli nähty, mutta ainakin P sai otettua hienoja valokuvia sekä ostettua postikortit ja pari pientä ruokatuliaista. Kun nälkä alkoi kolkutella vatsassa, lähdimme takaisin kotiin. Illalla A meni katsomaan pöytätennismatseja stadionille ja mekin lähdimme myöhemmin käymään siellä. Kävimme samalla kaupassa vertailemassa Carrefouria Suomen marketteihin. Pienet on meillä ilot.

Sunnuntai oli yllättäen sateinen, ja masentavan sään takia Monacon kiertokävely sai jäädä. Aamupäivän jumitimme kotona: A pelasi tietokoneella, P ihaili maisemaa ja pohdiskeli ja minä soitin pianoa ja lauloin. Lounaan jälkeen painostin muita lähtemään jälkkäreille kaverimme M:n kahvilaan, vaikkei ollut varmaa, onko paikka edes auki niin huonolla säällä. Onneksi menimme, sillä istuimme kahvilassa lopulta melkein kaksi tuntia nautiskellen kakkupaloistamme ja lämpimistä juotavistamme sekä höpötellen niitä näitä. M:kin ehti istumaan kanssamme pitkät tovit sateen pitäessä asiakkaat kotosalla. Illalla menimme kaiken lisäksi vielä nelistään syömään Monacon Brasserieen, joten loppujen lopuksi sadepäivä ei olisi voinut paremmin sujua.

Maanantaiaamuna P:n ensimmäinen kysymys oli, paistaako aurinko... Ja paistoihan se lähes pilvettömältä taivaalta! Olimme ihan fiiliksissä hyvästä säästä, sillä olimme sopineet jo perjantaina, että maanantaina menemme Nizzaan. Pääsimme lähtemään älyttömän myöhään, vasta joskus vähän ennen kahtatoista, mutta eihän se mitään haitannut. Jäimme bussista poin Nizzan satamassa ja kävelimme rannanmyötäisesti kohti vanhaa kaupunkia. Meri oli hurjan kaunis auringon loisteessa, ja jälleen kerran olin iloinen siitä, että on vasta helmikuu ja kaupunki on kesään verrattuna niin rauhallinen. 

Vanhan kaupungin tunnelma oli hurmaava sekoitus hyväntuulisen eloisaa ja lempeän leppoisaa. Kävelimme rauhallisesti kohti Chez Renéä, jonne halusin viedä P:n maistelemaan soccaa, ja hetken mielijohteesta ostimme jonkun pikkukadun boulangeriesta chèvre-fougassen eli eräänlaisen focaccian ja pizzan hybridin. Socca-paikkaa kohti kävellessämme P:n kulttuurikoulutus jatkui, kun yksi mies huikkasi meille "Bon appétit!" ja kysyi sitten, mitä olimme ostaneet lounaaksi ja halusi tietää muutakin meistä. Hän oli itse asiassa tosi mukava ja olin sen verran seurallisella tuulella, että jatkoin juttua, ja sitten kävikin ilmi, että myös hän soittaa ja laulaa. Vaihdoinkin mielelläni yhteystiedot ennen kuin tiet erosivat, koska musiikkikontakteja ei todellakaan voi olla liikaa.

Chez René oli suljettu ja jouduimme palaamaan vähän matkaa takaisin toiseen socca-paikkaan. Jonotimme tiiviisti iholle jonossa tulevien ranskalaisten kanssa ja otimme annoksen soccaa mukaan. Löysimme oikeustalon edestä aurinkoisen aukion, jonka suihklulähteen reunalla lounastimme. Tulimme eväistämme niin täyteen, ettei edes jälkiruualle jäänyt paljon tilaa, vaikka suunnitelmana oli maistella kaikkea ihanaa, mitä herkkupuotien näyteikkunoissa näkyy. Herttaisesta keksikauppa La Cure Gourmandesta ostin sentään pari mantelikeksiä tuliaisiksi A:lle. Lounaan jälkeen jätimme vanhan kaupungin ja kävelimme kohti Avenue Jean Medecinin kauppoja. P löysi Galeries Lafayettelta söpön Desigual-mekon ja minä Nice Étoilen Espritistä pari perustoppia. Aloimme olla jo aika poikki, joten raahustimme väsyneinä kohti bussipysäkkiä, jossa saimme  nousta suoraan bussin kyytiin, eikä tarvinnut odotella. Tulimme kotiin puoli seitsemän jälkeen. Ilta meni taas mukavasti ja rauhallisesti kotona jutellessa ja vähän herkkuja napostellessa.

Viikonloppu oli aivan huippumukava, ja oli ihanaa saada viettää aikaa ystävän kanssa oikein kunnolla. Jo pitkään tapaamiset ovat olleet aika nopeita, eikä nykyään tule Skypesta huolimatta puhuttuakaan kovin usein. Kiitos P ja tervetuloa uudelleen!

Jeij!

P tulee huomenna! Ihan mahtavaa. :) Bloggailemaan en aio edes yrittää ehtiä ja nytkin tekee tiukkaa. Täällä on nimittäin kovat valmistelut käynnissä. Meidän 33 neliöinen asunto repeilee liitoksistaan jo kahden ihmisen majoittajana, joten kaikki ylimääräinen tavara pitää saada ängettyä pois tieltä, ettei meiltä kaadu seinät viikonlopun aikana. :) Koko päivä ollaan touhuttu, ja mun pitäis vielä jaksaa siivota kylppäri, pestä vähän pyykkiä ja laulaa kuin pieni enkeli illan 2 tunnin kuoroharkoissa. No, kyllähän sitä jaksaa, kun on kivaa tiedossa.

Palailemisiin ensi viikolla!

Ahkera

Minun pitää nyt ihan tänne tulla uhoamaan, että tein gradua tänään ja vähän eilenkin! Eihän sen nyt tietenkään pitäisi olla mikään maailmaa mullistava uutinen, mutta kun graduntekele on roikkunut matkassa mukana jo vähän pidemmän aikaa, sen edistymisestä oppii olemaan varauksettoman innoissaan ja onnellinen. Laskelmieni mukaan työskentelin tänään kuusi tuntia eli tuossa ajassa pääsee jo vähän eteenpäinkin. Tiedonhakuun menee tosin edelleen yllättävän paljon aikaa, vaikka materiaalia on vajaan puolentoista vuoden aikana kertynyt mappeihin, tietokoneelle ja kirjahyllyyn ihan mukavasti. Sitä vain ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi... 

Sen olen kyllä huomannut tämän ja eilisen päivän aikana, että tosi paljon tietoa on jo tallessa päänupissa ja kirjoittaminen on nyt paljon helpompaa kuin vuosi sitten, jolloin vasta tutustuin kirjallisuuteen, litteroin aineistoani ja yritin hahmottaa, mistä koko touhussa on kysymys ja mitä tarkalleen ottaen haluan tutkia. Olen tehnyt vähän sitä sun tätä näiden nopeasti kuluneiden kuukausien aikana ja, vaikkei gradu sinänsä ole näyttänyt välillä etenevän mihinkään suuntaan, on kokonaisuus selkiytynyt mielessäni valtavan paljon tänä aikana. Tietenkin siitä on kiittäminen myös niitä tuskallisia aineiston analysoimiseen ja luokitteluun käytettyjä päiviä, jolloin tunsin itseni masentavan tyhmäksi ja riittämättömäksi.

Olen työskennellyt nyt kahden ensimmäisen luvun parissa ja olen valtavan tyytyväinen tulokseen. Osan tekstistä olin jo kirjoittanut aiemmin, ja tiukan lisäilyn, karsimisen ja muokkauksen jäljiltä teksti vaikuttaa nyt loogiselta ja harkitulta. Katsotaan sitten myöhemmin, meneekö vielä jotain uusiksi vai kelpaavatko sivut melkein sellaisinaan lopulliseen tutkielmaan. Kaiken lisäksi minulla on ollut hauskaa, koska olen oikeasti kiinnostunut aiheestani, joka yhdistää opinnot ja työkokemukseni rakkaaseen harrastukseen. 

Kirjoittelin itselleni jo huomiselle ylös muutaman tehtävän gradun suhteen ja siihen oheen lisäsin oikein kunnon kannustustekstin. Olen kuukausikaupalla tuntenut olevani epäonnistunut opiskelija, ja olen vihdoinkin oivaltanut, ettei tuollaisella negatiivisella asenteella mikään tulekaan valmiiksi. Tästä eteenpäin keskitynkin ajattelemaan positiivisesti sekä itsestäni että tutkielmastani ja olen varma, että tuloksia syntyy. 

Optimistiksi ei voi tulla tai optimisti ei voi olla kuin optimistisesti ajattelemalla, ja jos en maailmassa mitään muuta voi muuttaa, voin ainakin muuttaa sen, kuinka suhtaudun asioihin. Iloa ja valoisia ajatuksia jokaisen päivään!

Rakkautta!

Heti alkuun tiedoksi, että tämä postaus on sitten omistettu nyrkkeilylle. :D Ennen Panaman matkaa ehdin käydä nyrkkeilytreeneissä kolme kertaa ja sittenhän taukoa tulikin taas reilut pari viikkoa. Suomen reissun ajan vaan pääasiassa löhösin ja söin jouluherkkuja, joten meinasin kuolla treeneissä sekä huonokuntoisuuteen että häpeään. Tästä viisastuneena harrastin toisen reissun ajan liikuntaa vetämällä muutamat lyhyet (mutta rankat) nyrkkeilytreenit omin päin ja hikoilemalla myös juoksumatolla ja kuntopyörän selässä. Ja sehän kannatti!

Eilen sitten palasin nyrkkeilyn pariin ja voi sitä ihanuutta! Tein kaikki harjoitukset niin täysiä kuin pystyin. Oli vähän pakkokin, sillä treeneissä oli tällä kertaa paikalla vain miehiä, eikä heidän kanssaan kehtaa löysäillä. Muuten tulee heti kommenttia, että kyllä sä voit ihan lyödä. Oli loppujen lopuksi kuitenkin mukavampaa treenata poikien kanssa, kun seuran tytöistä osa ei ota hommaa ollenkaan tosissaan ja muutama on sitten jo vaarallisen kilpailuhenkinen. Ainakin kaikkien pitempään harrastaneiden miesten kanssa on turvallista ja tehokasta treenata.

Lihakset ja jaksaminen joutuivat kyllä ihan todelliseen testiin, sillä treenit olivat monipuoliset ja kaikki harjoitukset aika pitkiä. Yritin ladata jokaiseen iskuun lopun sparrailua lukuunottamatta niin paljon voimaa kuin mahdollista ja tehdä liikkeet tarkasti ja nopeasti. Aika iso osa 1h 40 minuutin treeneistä mentiin äärirajoilla.

Treenien jälkeen olin koko illan aivan uskomattomassa flow-tilassa, jonka saa vain silloin, kun oikeasti ottaa itsestään kaiken irti sekä fyysisesti että henkisesti. Juuri se nyrkkeilyssä onkin niin ihanaa, ettei se ole pelkkää liikuntaa. Siinä joutuu taukoamatta haastamaan itsensä monella tasolla ja menemään niin sanotusti tulta päin. En voi olla muuta kuin onnellinen, että löysin viime syksynä itselleni näin mahtavan harrastuksen. Kunto on kohentunut sohvaperuna-ajasta valtavan paljon ja joka päivä edelleenkin ihmettelen pohje- ja hauislihaksiani, jotka eivät enää olekaan pehmeät ja muodottomat. En olisi ikinä uskonut innostuvani urheilusta näin paljon...

Tänään kyllä tuntee lihaksissaan, että eilen on tullut tehtyä jotain. Liikkuminen on vähän hankalaa, kun kirjaimellisesti joka paikkaan sattuu, mutta kipuilu vähenee kyllä, kun treeneissä käy säännöllisesti. Ainakin tiedän nyt, mitä kaikkia lihaksia treenaus on rasittanut, ja sen vuoksi tämän pienen kärsimyksen kestääkin mukisematta. 

Jos etsii kokonaisvaltaista, mukaansatempaavaa liikuntalajia, kannattaa ehdottomasti kokeilla nyrkkeilyä. Aikaisemmin pidin sitä ainoastaan väkivaltaisena urheilulajina, mutta se on myös paljon paljon muuta. Suurin osa harrastajista on mukana oikealla asenteella, johon ei todellakaan kuulu toisen mielivaltainen satuttaminen. Jos sitä paitsi haluaa minimoida lajiin kuuluvat riskit, kannattaa ainakin kokeilla kuntonyrkkeilyä. Suosittelen!

Joulukalenterin 24. luukku: Iloista, ihanaa ja lämmintä joulua!

Joulusauna, joulurauha... Ja siinä välissä kuusenkoristelu. Radiossa soivat joululaulut ja pian syödään päivällinen pöydän notkuessa herkuista. Kaiken kruunaavat ulkona haaleassa auringonpaisteessa säihkyvät lumikristallit. Pakkanen paukkuu, mutta sisällä ei ole kylmä.

Iloista, ihanaa ja lämmintä joulua!

Joulukalenterin 23. luukku: Aloita rauhoittuminen jouluun

Niin sitä vain ollaan jo aatonaatossa ja on aika aloittaa jouluun rauhoittuminen. Tänään on ollut tosi mukava päivä. Sain nukkua kaikessa rauhassa yhdeksään. Mies jatkoi vielä unia minun luikkiessani aamusuihkuun kinkunmaistelun kautta. Puolen päivän maissa oli suurella hartaudella odotettu aika kampaajalle ja nips naps melkein olkapäille ulottuva polkka katkaistiin taas miellyttävän lyhyeksi. Tuntuu kivalta, kun hiukset eivät enää kutittele niskassa ja otsiskin on taas siedettävässä mitassa. Teimme samalla reissulla pienen kiertoajelun upeissa talvimaisemissa ja kauppaankin uskaltauduimme pipareita ostamaan. Kassajonossa ollut rouva pyysi meitä menemään hänen edelleen - meillä kun oli vain keksipaketti ja hänellä täysi kärryllinen ruokaa. Ilahduin suunnattomasti tästä huomaavaisesta eleestä! Iltapäivällä laitoin mieheni ja vanhempieni lahjat pakettiin ja blogin päivittäminen on näillä näkymin viimeinen asia tehtävälistalla. Matkaväsymys painaa vielä vähän päälle, joten ilta sujunee hyvin rauhallisissa merkeissä.