Hei vaan, pitkästä aikaa! Viisi vuotta vierähti hujauksessa ja hetken mielijohteesta päätin elvyttää vanhan blogin henkiin. Yksinkertaisesti rakastan tämän blogin nimeä. Se kuvaa täydellisesti eloa täällä, siis niin taydellisesti kuin sitä voi kolmella sanalla kuvata. Siksi palasin vanhan pariin sen sijaan, että aloittaisin uutta.
Täällä ollaan edelleen, etelässä. Monacosta lähdettiin elintasopakolaisina Ranskaan miehen kanssa 2014. Vuokrattiin kaksi kertaa isompi asunto puolet halvemmalla kuin Monacossa ja siinä asuessa meni suurinpiirtein 2.5 vuotta. Asunto itsessään oli ihan kiva ja vain muutaman korttelin verran Monacosta ylöspäin Ranskan puolella, mutta erittäin meluisalla kadulla. Mun maalaisen sielu ei siellä oikein levännyt. Realististen unelmien talo löytyi puolivahingossa keskiaikaisesta pikkukylästä vuorilta, 20 km Monacosta pohjoiseen. Pankkisetä myönsi lainan ja niin vaan me ostettiin talo 2016 loppupuolella!
Talossa on kolme kerrosta - pohjakerros erillisellä sisäänkäynnillä ja itse asunto ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Seinät on paksut ja kiviset, takaa kalliossa kiinni ja sivuilta naapureissa. Katu talon edessä on ajoneuvoilta kielletty ja kapea. Puutarhaa ei ole eikä isoja parvekkeitakaan, mutta luontoa kylän ympärillä riittää, joten ei hätää. Itse rakennuksessa on vielä yksi kerros meidän yläpuolella, mutta vieläkään ei ole selvyyttä, kuka siellä asustelee ja mistä heille pääsee.
Itse kylä on kaikkea, mitä voi melkein 1000 vuotta vanhasta kylästä kuvitella. Kapeita, sokkeloisia kujia ja jyrkkiä, kiemurtelevia portaikkoja, holvikaaria, kaikenkokoisia ja -näköisiä ovia, jylhiä vuoristomaisemia ja lintujen livertelyä. Laitan kuvia kunhan ehdin ja muistan.
Kaikki tervehtivät kaikkia ja ilmapiiri on parin kuukauden havainnomisen perusteella pikkukyläksi sopivan avoin, mutta ei liian iholle tunkeva. Joka toinen vastaantulija tuntuu harrastavan joko musiikkia tai moottoripyöräilyä, jotka ovat myös meidän perheyksikön suurimmat mielenkiinnonkohteet, joten samanhenkistä seuraa löytyy helposti. Ainakin kerran viikossa on hauska töiden jälkeen käydä paikallisessa integroitumassa viinilasin tai kahden verran. Siellä olen tavannut kaikki 4 uutta muusikkotuttuani eli metodi on todettu erittäin toimivaksi.
Ihanaa päivää juuri sinulle ja tervetuloa blogin pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti