Ruhtinashäiden tunnelmia

Viimeinkin sain aikaiseksi siirtää kesän valokuvia tietokoneelle, joten tässä tunnelmia heinäkuisista ruhtinashäistä. Olin mukana The Eaglesin konsertissa (josta jo teinkin oman postauksen), asukkaiden häävastaanotolla ja Jean-Michel Jarren konsertissa satamassa perjantaina ja lauantaina St Devoten kirkon tuntumassa. 

Asukkaiden häävastaanotolta ei ole kummempia kuvia ja siellä ei itse asiassa edes tapahtunut mitään kuvaamisen arvoista. Alue oli tupaten täynnä, tarjolla oli samppanjaa ja suklaita, joista jälkimmäiseen en edes päässyt käsiksi,  ja viihdyimme hädin tuskin puoli tuntia ennen siirtymistä väljemmille vesille. Hölmönä yksityiskohtana mainittakoon, että kuulin parin naisen puhuvan suomea, mutta nurkkakuntaisena pohjalaisena en sitten kuitenkaan viitsinyt mennä esittäytymään.

Ilta jatkui Jean-Michel Jarren showlla, joka oli... noh... ei ihan odotustenmukainen. Musiikki oli oldschool-konemusaa, eikä valo- ja lasershowkaan ollut mitenkään erityisen säväyttävä. Keikan aikana nähdyt ilotulitukset sen sijaan olivat tosi näyttäviä - mutta missähän lie niistä ottamani valokuvat?! Etsin sekä omalta että A:n koneelta, mutta niistä ei ole jälkeäkään... :(

Lauantain kuvat sentään ovat tallessa. Eli lauantaina papin aamenen jälkeen pari ajoi satamaan St Devoten kirkolle lyhyttä seremoniaa varten. Innostuin oikein kuvaamaan pienen, kotikutoisen videopätkän parin saapumisesta ja hyvä niin, koska siitä välittyy paikan tunnelma mukavasti.

Ihastelin häämuotia ja seurasin seremoniaa telkkarista odotellessani parin lähtöä. Seremonian aikana esitetyn laulun aikana morsian vieritti kyyneliä, mikä olikin hänen ensimmäinen julkinen tunteenpurkauksensa koko hääviikonlopun aikana.

Ruhtinasparin osalta juhlallisuudet jatkuivat vielä, mutta minä poistuin paikalta kotisohvan uumeniin tyytyväisenä. Edes illan megailotulitusta emme jaksaneet mennä katsomaan, tosin osaksi siksi, että allekirjoittanut luuli sen tulevan telkkarista. Eipä tullut ei. Hups.

Mitä häiden jälkitunnelmiin tulee, olin silloin jo Suomessa ja seurasin huvittuneena ja uteliaanakin iltapäivälehtien lööppejä. Harmi, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä pelkkää matkan varrella moneen kertaan muuttunutta huhupuhetta. 

Ehkäpä kaikki salaisuudet selviävät aikanaan...

F1-viikon huumaa

F1-viikonloppu lähestyy ja puoli Monacoa on paketoitu tyylikkäästi kanaverkkoon. Tunnelma on hektinen ja tiivistyy yhä vielä nämä viimeiset päivät ennen h-hetkeä. Lisäksi viime päivinä reilusti kohonnut lämpötila kuumentaa ilmapiiriä entisestään. Kisavalmistelut ovat näkyneet katukuvassa jo kuukauden pari rataa ja katsomoita rakennettaessa. Port Hercule -sataman ympäristö on kaiken keskipiste, joten siellä varustelu on luonnollisesti raskain.

Port Hercule isännöi varikkoaluetta ja isoimpia katsomoita. Kisa starttaa sinisten katsomoiden takaa.

Ensimmäisen mutkan jälkeen pitkä ja suora nousu kohti Kasinoa

Joka päivä kaupunkiin tuodaan bussilasteittain turisteja, ja en voi kuin ihmetellä, eikö joku toinen ajankohta sopisi paremmin. Hienoista valokuvista on ainakin turha unelmoida verkkoaitojen, porttien, katsomoiden ja kisaparakkien takia. Toisaalta formulakisa on yksi tämän kaupungin kuuluisimpia "nähtävyyksiä", joten ehkä osa turisteista kokee olevansa hyvinkin onnekkaita.

Formulat suhahtavat Kasinon ohi ja laskeutuvat sitten kohti tunnelia ja satamaa

Suora ennen saapumista takaisin satamaan

Rataa Port Herculessa uima-altaan shikaaneihin saakka

Muitakin lieveilmiöitä on havaittavissa. Marlboro-mainoksia on painettu suorastaan metritavarana ja ripustettu joka toiseen lyhtypylvääseen. Tupakkatuotteiden ja formulakisan lisäksi paljon muuta kaupungissa ei tällä hetkellä mainostetakaan lukuunottamatta radan valtavia banderolleja.

Kyseessä on jo 69. Monacon kisa!

Liikenne on lisääntynyt ja hankaloituu entisestään, kun tiimien rekat ja katsojat alkavat saapua tässä alkuviikosta. Liikennekaaosta aiheuttavat myös omilla autoillaan saapuvat turistit, jotka haluavat välttämättä ajaa formularadan ympäri. Täytyy myöntää, että kyllähän se omaakin mieltä sykähdytti vielä pari vuotta sitten. 

Kaupunki tulee olemaan loppuviikosta aivan tukossa. Ensimmäiset harjoitukset ajetaan torstaina, mikä tarkoittaa, että rata eli puoli kaupunkia suljetaan ensimmäisen kerran jo silloin. Minne tahansa ja mihin tahansa aikaan päivästä menet, joudut matelemaan ruuhkassa. Jopa busseilla oli jo eilen hankaluuksia, koska radan asfalttiin ei ole tehty kaistamerkintöjä. Ihmiset ajelevat bussikaistoilla ja muutenkin miten sattuu. Tilanne on niin hankala, että esimerkiksi koulut ovat lomalla keskiviikosta alkaen ja ihan Monacon vieressä Cap d'Ailin satamassa kahvilaa pitävä ystävämme M kulkee kaupungin halki töihin skeittilaudalla. Monacolaisista iso osa lähtee kokonaan pois hulinan alta. Mekin pakenemme Pohjois-Italiaan, mutta vasta perjantaiaamuna.

Opasteet tulevat tarpeeseen, jotta rekat, toimitsijat ja median edustajat löytävät perille

Sunnuntaille on näillä näkymin luvassa aurinkoista säätä, mutta nähtäväksi jää, pitääkö ennuste paikkansa. Sade toisi kyllä varmasti kisaan oman lisäjännityksensä. 

Voi olla, että meilläkin pakopaikassamme on pieni kisastudio lopulta pystyssä niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, että ensin lähdemme pois ja sitten katsomme kuitenkin. :)

Varikkoalueen uloskäynti

Tästä se alkaa ja tähän se loppuu. Nopein voittakoon!

Joulukalenterin 10. luukku: Ota selvää alueesi tapahtuma- ja kulttuuritarjonnasta

Joulukuussa pienilläkin paikkakunnilla järjestetään jos jonkinlaista tapahtumaa ja aktiviteettia. Mikset siis ottaisi selvää, mitä kaikkea on tarjolla, ja osallistuisi? Joulutorilla, -markkinoilla tai -myyjäisissä on helppo pistäytyä muiden kiireiden lomassa ja niiltä saattaa löytää jopa joululahjankin ihan sattumalta. Joulukonsertissa voi puolestaan rentoutua ja pysähtyä nauttimaan musiikista. Jos tapahtumien joukosta ei löydy mieleistä, voit tietenkin myös järjestää omat pirskeet haluamallasi teemalla. Kutsu ystävät vaikkapa glöginmaistelutalkoisiin.

Täällä päin melkein joka kylässä järjestetään jonkin sortin joulutori. Monacossa tori on auki päivittäin joulukuun alusta tammikuun alkuun. Sinne tekisi lähinnä mieli mennä syömään, koska myytävänä on kaikenlaisia herkkuja juustofonduesta vohveleihin ja hehkuviinistä soccaan. Tänä vuonna torin teemana on Pähkinänsärkijä-baletti, jonka hengessä tori on koristeltu. 

Laulan Ensemble Vocal Sakura -kuorossa ja meillä on ensi viikon lauantaina konsertti, joka taitaakin jäädä tämän vuoden ainoaksi joulukonsertikseni. Ihan koko konsertti ei mene osaltani laulaessa, sillä esiintyjinä on kaikki Sakuran kolme kuoroa: mieskuoro, naiskuoro ja sekakuoro. Odotan innolla, että pääsen kuulemaan mies- ja naiskuoroa, sillä kummatkin ovat aloittaneet toimintansa vasta tänä syksynä.

Kauneimmat joululaulut

Kävimme eilen laulamassa Nizzassa Kauneimmat joululaulut, jotka Rivieran Suomi-seura järjesti jo seitsemättä kertaa. Tarkennanpa nyt vielä, että minä lauloin ja mies kuunteli. Suomalaisen kulttuurin pakkosyöttöä? :) Oli kyllä ihanaa laulaa suomalaisia joululauluja, vaikkei täällä nyt niin jouluista vielä olekaan - jouluvaloista ja muista tunnelmannostattajista huolimatta.Tilaisuudessa oli arviolta sata osallistujaa ja ulkosuomalaisten oma piispa, Wille Riekkinenkin, oli ennättänyt paikalle.

Vinkki lauleloihin tuli Stazzylta, jonka kanssa tutustuttiin tilaisuuden jälkeen lisää. Kiitos seurasta, hauskaa oli ja otetaan ehdottomasti uusiksi!

Fête Nationale

Perjantaina Monacossa oli Fête Nationale eli kansallispäivä. Jo viikkoa ennen juhlapäivää parvekkeille, sisäänkäynneille, jopa autoihin alkoi ilmestyä punavalkoisia Monacon lippuja. Perjantain lähestyessä jopa monien kauppojen näyteikkunat oli koristeltu punavalkoisin vaattein, autoin, leivoksin...

Tivoli tuli kaupunkiin

En edes muistanut, että tivoli parkkeeraa Monacoon näin syksystä. Viime viikolla laitekaravaanit kuitenkin saapuivat ja laitteet asennettiin paikoilleen, ja viikonloppuna tivoli oli jo täydessä toiminnassa Port Herculessa. Me kävimme siellä eilen rauhallisen sunnuntain piristykseksi, mutta emme kyllä kokeilleet laitteita. Viime vuonna menimme maailmanpyörään ja minulle tuli jo sen pyörimisestä niin huono olo, että muut kieputtimet eivät todellakaan houkuttele.

Meidän ainoa tavoitteemme oli löytää churro-koju. Kiersimme puolet tivolista, ostimme churrot ja kiersimme toisen puolen churroista nauttien. Erityisen suosittuja aikuisten keskuudessa tuntuivat olevan arvonnat ja pelit, esimerkiksi koneet, joihin voi ostaa eräänlaisia kolikkoa muistuttavia poletteja ja niillä yritetään saada lisää poletteja ja palkintoihin oikeuttavia pistekortteja putoamaan koneesta ulos pelaajalle. Varmaan koko muu maailma tuntee nämä koneet, mutta minulle ne olivat aivan uusi tuttavuus. Mieheni halusi pelata ja ostimme 35 polettia. Sitten valitsimme koneen, jossa oli mahdollisimman paljon tavaraa putoamaisillaan voiton maksimoimiseksi. Tietenkään pudottaminen ei ollut kovin helppoa, mutta pelaaminen oli todella hauskaa.

Ennen lähtöä söimme vielä soccat. Socca on paikallinen versio pannukakusta ja sen valmistamiseen käytetään kikhernejauhoa, vettä, suolaa ja oliiviöljyä. Socca paistetaan puilla lämmitetyssä uunissa pinnalta rapeaksi ja se on maukkaimmillaan juuri paistettuna. Tivolin socca oli oikein hyvää, mutta ehkä vähän liian suolaista minun makuuni. Muuten olen syönyt soccaa ainoastaan Nizzan vanhankaupungin suositussa René Soccassa. Minusta sinne on aina mukava mennä, sillä ensitreffeillämme söimme siellä lounasta. Silloin maistoin ensimmäisen kerran soccaakin.

Minusta on joskus mukava tarkkailla ihmisiä ja eilen tivolia kiertäessä silmiin pisti lasten ja erityisesti nuorten pukeutuminen. Ylipäätään Monacossa näkee hämmentävän paljon "hyvin" pukeutuvia lapsia ja teinejä. Lapset sentään on yleensä puettu lapsille sopivasti, mutta teini-ikäisten vaatetuksessa  näkyy selvä muotilehtien ja Monacon rahakkaan ilmapiirin vaikutus. Minulle on vierasta, että kasvoiltaan 13-vuotiaan näköinen tyttö keikkuu 8 sentin koroilla merkkivaatteissa Vuitton-laukku kädessä. Täysissä meikeissä tietenkin. Näin tällaisia tyttöjä eilen laumoittain. Merkkivaatteissa ja siinä, että vanhemmat suostuvat maksamaan vaatteet, ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jokin kokonaisuudessa saa miettimään, että ulkonäkö on saanut turhan suuren merkityksen.

Olen kyllä huomannut, että täällä arvioidaan ihmistä ulkonäön perusteella paljon enemmän kuin missään muualla, missä olen ollut. Erityisen selvästi tämän tuntee talvella turistien ja kesätyöläisten puuttuessa, kun paikalla ovat ainoastaan monacolaiset ja lähialueiden ihmiset. Paine pukeutua tiettyjen standardien mukaan on varmaan musertava nuorelle, joka vielä hakee omaa identiteettiään ja paikkaansa suhteessa muihin. Monacossa ei sitä paitsi näe esimerkiksi gootteja, punkkareita tai hippejä, joihin missä tahansa kaupungissa törmää aika nopeasti. Ihmiset ovat kaikki kuin samasta, klassisesta vaatepuusta veistettyjä, mikä on oikeastaan aika tylsää. Tivoli sentään tuo hetkiseksi vähän väriä pankkiirien ja bisnesmiesten kotikulmille.

Monaco Kart Cup, osa 2

Laiskuus iski huomatessani, että Kart Cup tulee suorana Monacon tv-kanavalta ja paikan päälle menon sijaan jännitimme kisoja siis kotisohvalla. Kävimme tosin perjantaina seuraamassa kestävyyskilpailun aika-ajoja satamassa. Televisiosta kyllä näki huomattavasti paljon paremmin, mitä radalla oikeasti tapahtuu - kameroita kun oli sen verran monta, että autoja pystyi seuraamaan vaikka radan ympäri. Televisiosta näimme myös kaikki ulosajot ja kolarit. Muutama oli aika pahan näköinen. Sunnuntaina puolet kestävyysajon autoista kolaroi heti startin jälkeen ensimmäisessä mutkassa ja silloin paikalle lähetettiin ihan ambulanssi.

Sunnuntaina kaikki ei muutenkaan mennyt loistavasti. Kisa jouduttiin keskeyttämään ensimmäisen kolarin jälkeen ja startti uusittiin 15 minuutin odottelun jälkeen. Autot ehtivät olla radalla alle 20 minuuttia, kun alkoi sataa ja kisa keskeytettiin uudestaan. Kaikkiin autoihin vaihdettiin sadekelin renkaat ja siinähän meni aikaa. Sadetta ei kestänyt kauaa, mutta autot pääsivät takaisin radalle 45 minuuttia ennen ruutulippua. Siinä vaiheessa rata olikin jo täysin kuiva ja sadekelin renkaista enemmän haittaa kuin hyötyä. Loppupäivä jatkui samoissa merkeissä - välillä satoi, välillä ei ja kilpailuluokat saatiin hädin tuskin ajettua.

Joukkue, jossa mieheni ajoi viime vuonna, oli tälläkin kertaa mukana kestävyysajossa. Viimeksi yksi kuskeista kolaroi auton sen verran pahasti, että joukkue menetti paljon ajoaikaa, kun autoa korjattiin. Sijoitus ei ollut mitenkään loistava silloin ja tänä vuonna kisa meni vielä huonommin ahkeran kolaroimisen seurauksena. Viimeinen kolmesta ajokerrasta päättyi heidän osaltaan jo ensimmäiseen mutkaan. Parempi onni ensi kerralla.

Monaco Kart Cup

Tänään alkaa Monaco Kart Cup, joka kestää koko viikonlopun. Karting-rata on rakennettu Port Hercule -satamaan eli osittain samaan paikkaan, mistä formulatkin ajavat toukokuisin. Kilpailussa on kolme luokkaa: kaksi ihan oikeaa kilpailuluokkaa ja lisäksi 6 tunnin kestävyysajo joukkueille. Meitä kiinnostaa lähinnä tuo kestävyyskisa, joka ajetaan kolmessa kahden tunnin pätkässä lauantaina ja sunnuntaina. Joukkueissa pitää olla 3-5 kuljettajaa ja joukkueenjohtaja. Muuten on sitten kuskeista itsestään kiinni, kuinka he ajamisensa järjestävät. Joukkueita kisassa on yhteensä noin 40, joten radalla ja varikollakin on paikoitellen aika ahdasta.

Lähtöä odotellessa, Kart Cup 2009

Viime vuonna mieheni oli mukana neljän hengen joukkueessa ja heidän suunnitelmansa mukaan jokaisen tuli ajaa puoli tuntia kerrallaan. Eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut, sillä yksi kuljettaja löi hanskat tiskiin toisen ajon jälkeen ja yhdellä ei muuten vaan kestävyys riittänyt puolen tunnin ajoon. Itse en edes tiennyt, että karting on fyysisesti niin rankkaa! Mieheni joi hiilihydraattipitoisia urheilujuomia, söi valtavia annoksia pastaa ja popsi palauttavia energiapatukoita koko viikonlopun ja onnistui pitämään itsensä ajokunnossa.

Olen tyytyväinen, että tänä vuonna menemme vain katsomaan. En tiedä, kumpaa toivon enemmän, sadetta vai hienoa säätä. Jos on nätti sää, on katsominen huomattavasti miellyttävämpää, mutta toisaalta sateella olisi enemmän katsottavaa. Televisiossa mainittiin eilen Michael Schumacherin ja Fernando Alonson nimet Kart Cupin yhteydessä, mutta en ehtinyt saada selville syytä. Viime vuonna tosin Nelson Piquet Jr oli ajamassa kestävyyskisaa, mutta en silti ihan usko, että Schumi ja Alonso tekisivät saman tempun. Eiköhän mysteeri viikonlopun aikana selviä.

Jouluvaloista inspiroitunut

Monacossa asennetaan jouluvaloja! Ihanaa. Urakka alkoi maanantai-iltana. Tulimme treeneistä kotiin juuri kun ensimmäisiä valoja asennettiin. Tähän päivään mennessä valoja on saatu ripustettua jo aika paljon meidän päässä kaupunkia. Valot ovat hyvin tyylikkäät, yksiväriset jääpuikkoketjut, jotka ulottuvat kadun yli. Vaikkei täällä olekaan loppusyksystä ihan niin pimeää ja ankeaa kuin Suomessa, jouluvalot tuovat tunnelmaa ja piristävää valoa kaduille.

Odotan jo innolla paitsi valojen sytyttämistä myös perinteistä joulutoria. Eipä torilta viime vuonnakaan löytynyt yhtään mitään ostettavaa - paitsi churroja. Niillä täytyy tänäkin vuonna käydä herkuttelemassa pari kertaa. Lämpimät churrot kalseassa Etelä-Euroopan talvisäässä joululaulujen soidessa ympärillä ovat jotain sellaista, mitä Suomessa asuessani tulisin kaipaamaan. Kuulostaako oudolta? Pari vuotta sitten joulukuussa tein jopa pienen ja pikaisen kiertomatkan, jonka teemana oli joulutorit! Kävin toreilla Milanossa, Baselissa, Colmarissa, Strasbourgissa ja Frankfurtissa aikataululla päivä per tori. :)

Basel, Sveitsi

Colmar, Ranska

Strasbourg, Ranska

Frankfurt, Saksa

Jossain vaiheessa talvea joulutorin kylkeen Monacoon avataan myös ulkoilmaluistinrata. Kävimme siellä viime vuonna kerran. Oli aika omituista luistella lämpötilan ollessa jotain +12 astetta. Jää oli luistimen alla pehmeää ja kesti hetken ennen kuin "aitoihin" pakkasjäihin tottunut suomalainen sai kunnon tuntuman omituiseen, pehmoiseen rataan. Luisteleminen oli kuitenkin älyttömän kivaa ja ihan varmasti menemme tänäkin vuonna kokeilemaan.

Jouluvalojen asentaminen olisi muuten saattanut vielä viime viikolla ahdistaa, mutta löysin lauantaina Cannesista nätin talvitakin ja puoleen hintaan lämpimän neuletakin. Nyt saa syksy tai vaikka talvi tulla ihan milloin vain. Kenkiä en kyllä vieläkään löytänyt, joten niiden etsintöjä joudun vielä sinnikkäästi jatkamaan. Huoh.

Journée du Patrimoine

Tänään Monacossa vietetään EU:n kulttuuripäivää, minkä ansiosta eri puolilla kaupunkia on monenlaista ohjelmaa ja museoihin ja nähtävyyksiin pääsee ilmaiseksi tai alennettuun hintaan. Tämän vuoden teemana on urheilu, vaikka suurin osa ohjelmasta ei kyllä minun nähdäkseni liity siihen mitenkään.

Meidän kulttuuripäivään urheilu sentään sisältyi, sillä mieheni oli lupautunut stadionille pöytätennisnäytökseen pelaamaan. Aamulla yhdeksältä olimme jo skootterin selässä ja naureskellen arvelimme, että näytöstä ei kyllä ole yhtään kukaan katsomassa niin varhain. Stadionin aulassa oli kuitenkin yllätykseksemme jo vierailijoita odottamassa ensimmäisen opastetun kierroksen alkua. Pöytätennis ja taekwondo esiteltiin ensimmäiselle ryhmälle yhtä aikaa ja vierailijat pääsivät halutessaan kokeilemaankin lajeja. Näytökset olivat kauhean kiinnostavia ja olisin voinut istua stadionilla vaikka koko päivän katsomassa eri lajien esittelyjä!

Näytöksen jälkeen pyörähdimme kotona syömässä ja jatkoimme kulttuuripäivää. Vierailujen kohteeksi tarjonnasta valikoituivat Grands Appartements du Palais Princier (palatsin museohuoneet) ja Musée Océanographique (merimuseo ja akvaario). Kummatkin olivat ihan käymisen arvoisia, mutta odotettu väenpaljous häiritsi etenkin akvaarioiden ihailua. Palatsin museohuoneissa oli maalauksia ruhtinaskunnan hallitsijoista ja vanhoja esineitä. Myös huoneet sinänsä olivat kattomaalaustensa ja sisustuksensa puolesta näkemisen arvoiset. Mieleenpainuvin yksityiskohta oli tunnelmaltaan suorastaan enkelimäinen maalaus Rainier III:sta ja Gracesta lapsineen (ja koirineen). Kuvassa perheen kuopus Stéphaniekin on jo vähintään teini-iässä, joten perheen arki ei tainnut ihan vetää vertoja kuvan harmonisuudelle.

Merimuseossa ei ollut tällä hetkellä näyttelyä, mikä oli vähän tylsää, mutta kaloja me sinne menimmekin katselemaan. Ja kyllähän niitä olikin kaikenvärisiä, - muotoisia ja -kokoisia. Monet kaloista olivat niin upeita, että niitä olisi voinut ihailla loputtomiin, mutta niin vaan oli siirryttävä ja annettava tilaa toisille katselijoille. Valokuvien ottaminenkin jäi, sillä palatsissa kuvaaminen oli kielletty ja kaloista en jaksanut edes yrittää ottaa nättejä kuvia, kun koko ajan joku oli tuuppimassa johonkin suuntaan.

Illalla kaupungilla olisi vielä tarjolla ilmainen elokuvanäytös. Filmi on muistaakseni 60-luvulta, mutta en nyt muista sen nimeä. Pääosissa Alain Delon ja Jane Fonda. Saa nähdä, tuleeko mentyä vai voittaako kotisohvan kutsu.