torstai 16. helmikuuta 2017

Rahat säästyy...

... kun kortti on jäässä. Pari viikkoa sitten perjantai-iltana yritin maksaa ruokaostoksiani ja rankan työviikon päätteksi aivot narikassa näppäilin koodin väärin kolme kertaa. Koska tämä oli eka kerta, en edes ajatellut sen suurempia koko asiasta, soitin vain miehen vilauttamaan omaa korttiaan, että pääsin kaupasta ulos. Onneksi olimme sillä kertaa yhdessä matkassa!

Vasta maanantaina tajusin, että kortti on jäädytetty. Pankki on kiinni, kukaan ei vastaa. Tiistaina pankkisetä soittaa ja kertoo, että kortti pitää uusia... Tämäkin on niin pankista kiinni, joissain riittää, että käy oman pankin maatilla nostamassa rahaa. Ei siis meillä. Noh, jäin odottelemaan kirjettä rahat tilillä poltellen ja tietysti alennusmyyntien aikaan.

Tällä viikolla aloin vähän ihmetellä, kun mitään ei kuulu. Lähetin sähköpostin ja sain vastaukseksi automaattisen vastauksen, joka kertoo, että pankkisetä on lomalla. Mukana oli myös kehotus ottaa yhteyttä pankinjohtajaan, jos on jotain kiireellistä. Ja tämähän on eli sähköpostia hänelle siis.

Pankinjohtaja soitti ihmeen nopeasti takaisin ja leuka tippui, kun hän kertoi, että uusintaa ei ollut vielä tehty. Voin kuulemma luottaa häneen, että homma nyt hoituu. Nurisin vielä sääli-efektin luomiseksi, kuinka hankalaa on elää ilman korttia ja kiittelin tietysti vuolaasti. Huoh. Kyllä tämä tästä.

En mä sieltä alennusmyynneistä kyllä mitään olisi tarvinnutkaan, että ei sillä.

Nämä taas maksetaan lounaslipuilla, bon appétit!

Ei kommentteja: