Heti alkuun tiedoksi, että tämä postaus on sitten omistettu nyrkkeilylle. :D Ennen Panaman matkaa ehdin käydä nyrkkeilytreeneissä kolme kertaa ja sittenhän taukoa tulikin taas reilut pari viikkoa. Suomen reissun ajan vaan pääasiassa löhösin ja söin jouluherkkuja, joten meinasin kuolla treeneissä sekä huonokuntoisuuteen että häpeään. Tästä viisastuneena harrastin toisen reissun ajan liikuntaa vetämällä muutamat lyhyet (mutta rankat) nyrkkeilytreenit omin päin ja hikoilemalla myös juoksumatolla ja kuntopyörän selässä. Ja sehän kannatti!
Eilen sitten palasin nyrkkeilyn pariin ja voi sitä ihanuutta! Tein kaikki harjoitukset niin täysiä kuin pystyin. Oli vähän pakkokin, sillä treeneissä oli tällä kertaa paikalla vain miehiä, eikä heidän kanssaan kehtaa löysäillä. Muuten tulee heti kommenttia, että kyllä sä voit ihan lyödä. Oli loppujen lopuksi kuitenkin mukavampaa treenata poikien kanssa, kun seuran tytöistä osa ei ota hommaa ollenkaan tosissaan ja muutama on sitten jo vaarallisen kilpailuhenkinen. Ainakin kaikkien pitempään harrastaneiden miesten kanssa on turvallista ja tehokasta treenata.
Lihakset ja jaksaminen joutuivat kyllä ihan todelliseen testiin, sillä treenit olivat monipuoliset ja kaikki harjoitukset aika pitkiä. Yritin ladata jokaiseen iskuun lopun sparrailua lukuunottamatta niin paljon voimaa kuin mahdollista ja tehdä liikkeet tarkasti ja nopeasti. Aika iso osa 1h 40 minuutin treeneistä mentiin äärirajoilla.
Treenien jälkeen olin koko illan aivan uskomattomassa flow-tilassa, jonka saa vain silloin, kun oikeasti ottaa itsestään kaiken irti sekä fyysisesti että henkisesti. Juuri se nyrkkeilyssä onkin niin ihanaa, ettei se ole pelkkää liikuntaa. Siinä joutuu taukoamatta haastamaan itsensä monella tasolla ja menemään niin sanotusti tulta päin. En voi olla muuta kuin onnellinen, että löysin viime syksynä itselleni näin mahtavan harrastuksen. Kunto on kohentunut sohvaperuna-ajasta valtavan paljon ja joka päivä edelleenkin ihmettelen pohje- ja hauislihaksiani, jotka eivät enää olekaan pehmeät ja muodottomat. En olisi ikinä uskonut innostuvani urheilusta näin paljon...
Tänään kyllä tuntee lihaksissaan, että eilen on tullut tehtyä jotain. Liikkuminen on vähän hankalaa, kun kirjaimellisesti joka paikkaan sattuu, mutta kipuilu vähenee kyllä, kun treeneissä käy säännöllisesti. Ainakin tiedän nyt, mitä kaikkia lihaksia treenaus on rasittanut, ja sen vuoksi tämän pienen kärsimyksen kestääkin mukisematta.
Jos etsii kokonaisvaltaista, mukaansatempaavaa liikuntalajia, kannattaa ehdottomasti kokeilla nyrkkeilyä. Aikaisemmin pidin sitä ainoastaan väkivaltaisena urheilulajina, mutta se on myös paljon paljon muuta. Suurin osa harrastajista on mukana oikealla asenteella, johon ei todellakaan kuulu toisen mielivaltainen satuttaminen. Jos sitä paitsi haluaa minimoida lajiin kuuluvat riskit, kannattaa ainakin kokeilla kuntonyrkkeilyä. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti