Ystävänpäivän kunniaksi

Ystävänpäivän kunniaksi kerron, kuinka me tapasimme A:n kanssa. Tästä myös usein kysellään meiltä mitä omituisimmissa tilanteissa.

Toissa kesänä tulin au pairiksi Rivieralle ihan tähän Monacon lähelle. Pieni Suomi-tauko tuntui silloin hyvältä idealta ja ajattelin saavani ranskan opintoihini lisäpotkua lähtemällä oppimaan kieltä ihan paikan päälle. Ensimmäinen kuukausi kului nopeasti uutta oppiessa, töitä tehdessä ja ympäristöön tutustuessa. Kun alkuhuuma sitten viidennen Ranska-viikon alussa yhtäkkiä loppui, iski järkyttävä koti-ikävä - aivan totaalinen 'ennui', johon oli moniakin syitä. 

Yksi iso syy oli että, kävimme usein ulkona Monacossa alueen muiden suomalaisten au pairien kanssa ja tämän kaupungin yöelämän ja ihmisten pinnallisuus yökötti, vaikka yritinkin sopeutua siihen. Aluksi tietenkin kaikki tuntui upealta - samppanjan siemailu jossain hienossa baarissa uusien tuttavuuksien tarjoamana tai jatkot huvipurrella F1-viikonloppuna - mutta äkkiä sen tajusi, ettei hienon kuoren alla ole oikeasti yhtään mitään.

Kun sen kamalan, viidennen viikon perjantaina olin lähdössä tyttöjen kanssa ulos, olin jo todella kyyninen. Kaiken lisäksi juuri ennen lähtöä vanhempani soittivat ja kertoivat, että toinen koiristamme oli jouduttu lopettamaan sinä päivänä... Tuon uutisen jälkeen en edes halunnut lähteä mihinkään yökerhoon istumaan ja teeskentelemään iloista, mutta isäni puhui minut ympäri. 

Niinpä sitten tunteja myöhemmin istuin Monacon Brasseriessa tyttöjen kanssa, kun seuraamme liittyi joku tuntematon tyyppi. Itse olin tarkoituksella valinnut istuimeni niin, ettei vahingossakaan kukaan pääse minulle juttelemaan, joten toinen tytöistä sai pitää miehelle seuraa. Pian myös tyypin kaveri tuli pöytäämme istumaan. Kun siirryimme baarin ulkopuolelle, miehet seurasivat mukanamme ja yhtäkkiä se tyyppi eli A kääntyi minun puoleeni. Koska hän oli hassu ja kohtelias, juttelin takaisin ihan omana itsenäni, ja minulla oli aidosti hauskaa. Suhteellisen lyhyen tuokion aikana hän onnistui piristämään mieltäni höpöttelyllään ja ennen meidän tyttöjen lähtöämme seuraavaan paikkaan kiitinkin häntä ja selitin, ettei päivä ole ollut ihan sieltä parhaasta päästä. A vaati saada puhelinnumeroni ja vannoi ottavansa yhteyttä heti seuraavana aamupäivänä. Ajattelin kuitenkin yhä kyynisesti, että niin varmaan, mutta hellyin kuitenkin antamaan numeron.

Seuraavana päivänä heräilin aika myöhään ja kuinka ollakaan kännykkä piippasi viestin merkiksi ennen kuin ehdin sängystä nousta. A siellä kyseli lauantaipäivän suunnitelmiani ja muutaman tekstiviestin jälkeen meillä oli lounastreffit sovittuna Nizzaan. Laittauduin pikavauhtia valmiiksi ja hyppäsin bussiin tietämättä yhtään, mitä odottaa. Treffit kuitenkin onnistuivat yli odotusten ja vaikka ilmassa oli lievää hermostuneisuutta, meillä oli mahdottoman mukavaa. Aika kiisi ja ensimmäiset treffimme kestivät tuntikausia. 

Seuraavan kerran menimme ulos jo samana iltana ja siitä eteenpäin olemmekin viettäneet kaiken mahdollisen ajan toistemme kanssa aina tähän päivään saakka. <3 Ei elo tietenkään ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta joka päivä meillä on kivaa toistemme kanssa, eikä pusuja ja haleja säästellä.