perjantai 4. marraskuuta 2011

Valinnanvapaudesta, -varasta ja -vaikeudesta

Työkuviot näyttäisivät olevan selvenemään päin, vaikka ihan vielä mitään ei ole lyöty lukkoon. Ensinnäkin kävin viime viikolla haastatteluissa ja kielitesteissä yhtä hallintoassarin paikkaa varten. Älyttömän kiinnostava kokopäiväduuni mukavassa, kansainvälisessä työympäristössä. Innostuin tosi paljon myös siksi, että työnkuva on vähän kehitteillä ja siihen voisi vaikuttaa. Mutta: pari viikkoa sitten sain yhteenoton online-kielikursseja tarjoavasta firmasta ja he kyselivät, voisinko alkaa opettaa suomea heidän asiakkailleen. Ilmeisesti oppitunteja olisi 10-20 viikossa muutaman kuukauden ajan. Tarjous kuulostaa tietenkin aivan mahtavalta, kun tässä nyt kuitenkin ollaan kouluja käyty vuosikausia juurikin opetushommia varten.

Valinta pitäisi olla tehtynä tänään toimistojen sulkemisaikaan mennessä eli apua, ihan pian! Valinnasta tekee vaikean se, että siihen vaikuttaa niin monta tekijää... Mielessä pyörii vain, että toisaalta ja mutta sitten toisaalta. Yksi iso ongelma on, että hallintoassarin paikka on aika huonosti palkattu. Tienaan jopa respassa vähän enemmän tunnissa. Opetushommien ohessa voisin jatkaa siellä ja tuplata kuukausitulot, vaikka ihan hitosti hommiahan se tietäisi. Oppitunnit eivät suunnittele itse itseään...

Valitin ensin A:lle, kuinka vaikeaa on, että minun pitää tehdä päätös tänään. Sitten tajusin: saan tehdä päätöksen. Onhan se oikeasti ihan mieletöntä, että on vapaus ja varaa valita kahdesta aivan uskomattoman hienosta vaihtoehdosta. Kuitenkin valitettavan moni koulunpenkkiä vielä pitempäänkin kuluttaneista rehkii hotellisiivoojina tai myy BigMaciä toisensa perään päivät ja yöt läpeensä. Ei sillä, että noissa työpaikoissa olisi sinänsä mitään vikaa, mutta niissä pärjäisi kyllä vähemmälläkin teoreettisella opiskelulla. Sitäkin voi miettiä, mikä muu mainituissa kuin palkka ja työnteko itsessään voi motivoida sellaista, jolla oli ihan muita suunnitelmia, päämääriä ja unelmia.

Minun valintani ei voi mennä väärin, valitsen sitten kumman tahansa vaihtoehdon. Tai ainakin olen päättänyt lujasti uskoa niin, sillä muuten en saa päätöstä ikinä tehtyä. No, ehkä saisin, mutta olisinko siihen sitten kuitenkaan tyytyväinen?

Kello on jo viisi. Mikä siis on päätökseni?

Jatkaa respassa, koska olen luvannut olla siellä vielä 4 kuukautta. Koska siellä on töissä niin mukavaa porukkaa, etten halua jättää heitä pulaan. Koska työni on loppujen lopuksi aika jees. Otan vastaan opetushommat, koska loppupeleissä opettajahan minä kuitenkin olen. Kuitenkin yritän pitää tuntien määrän järkevänä, etten polta itseäni loppuun ennen vuodenvaihdetta. Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että opetus lähtee sujumaan niin hyvin, että saan siitä ainakin muutamaksi kuukaudeksi tasaisen puolipäivätyön.

Taas yksi uskomaton päivä.

Ei kommentteja: