Kesä tuli viikonloppuna. Lasken kesän alkaneeksi siitä hetkestä, kun aamulla parvekkeen parioven ikkunaluukkuja avatessa sisään tulviva ilma lämmittää varpaita. Sunnuntai-aamusta lähtien parvekkeen ovet ovatkin olleet oikeastaan aina auki kotosalla ollessani tai ollessamme. Jätimme ne yöksikin raolleen ja kylläpä nukutti makeasti, kun ilmanvaihto pelasi.
Vaikka lämpö on ihanaa, en perinpohjin suomalaisena ole vielä tottunut siihen, kuinka kuumiksi lämpötilat hujahtavat kesän aikana. Olen jopa vähän paniikissa, kun tiedän, että tästä hetkestä celsiusten suunta on päasiassa vain ylöspäin 2-3 kuukauden ajan. Apua.
Viime vuoden heinäkuun helteisiin haimme ensiapua auton ilmastoinnista ja retkistä vuoristoon, elokuvateatterin hämärästä viileydestä ja iltauinneista meressä. Hanavesi ei enää korvannut kaikkea hikoilun mukana kehosta poistuvia mineraaleja, joten pullovettä meni kurkusta alas massiiviset määrät. Ruokalistalla oli lähinnä salaatteja, kun lämpimät ruuat eivät maistuneet ja niiden tekeminen vain kuumensi kämppää entisestään. Öisin nukuin huonosti toisinaan jäädytettyä, pyyhkeeseen käärittyä vesipulloa halaten ja sängynkokoisesta pakastealtaasta haaveillen.
Elokuun eli kuumimman ajan vietimme Suomessa ja onnistuimme siten välttymään kotomaankin helteiltä. Tänä vuonna palaamme kolmen viikon Suomi-lomaltamme juuri parahiksi elokuun alkupuolella Rivieralle. Sormet, varpaat ja silmät ristissä toivon, että A:n talonrakennusbisnekset ovat siinä mallissa, että pääsemme koeajamaan uutta taloa odotellessamme ostajia. Parinsadan neliön kivitalo, uima-allas ja oma puutarha Nizzan takamailla pelastaisivat meidät kuudennen kerroksen ilmastoimattomalta kaupunkiyksiöhelvetiltä. Katsotaan, kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti