maanantai 30. toukokuuta 2011

Piemonte

En tiedä, mistä aloittaisin! No vaikka siitä, että Italian Piemonte on ihanaa seutua. Siellä on sympaattinen tunnelma, rauhallista ja niin kaunista. Nautin viikonlopun jokaisesta hetkestä, vaikka suurimman osan ajasta vatsaa tosin kiristi mahtava ruoka, jota tuli syötyä aivan liikaa.


Vieraanvaraisuus oli aivan omaa luokkaansa. Sekä majapaikastamme että sen viereisestä ravintolasta lähdimme pois lahjaviinipullon kanssa ja ihmiset olivat muutenkin joka paikassa luontevalla tavalla ystävällisiä ja avuliaita. Turismia ei seudulla näytetä pitävän itsestäänselvyytenä, vaan sitä vaalitaan. Rooman ja Firenzen vierailuja synkentäneestä turistirysämeiningistä ei ollut muutenkaan mitään merkkejä.

Sain viikonlopulta juuri sitä, mitä kaipasin. Monacossa oli niin ahdasta ja hektistä viime viikolla, että retki Piemonteen oli kuin virkistävä pulahdus mereen hellepäivänä. Pellot, metsät ja viinitarhat verhosivat aaltomaisina kohoavia kukkuloita ja laaksoja niiden välissä. Vanhat pikkukylät vaikuttavine kirkkoineen pilkistivät esiin sieltä täältä ja silloin tällöin reittimme kulki niiden halki.


Tukikohtanamme oli juuri sellainen kylä, Castelnuovo Bormida. Yöunet jäivät vähän huonoiksi kylän kahden kirkon kellojen soidessa joka puolen tunnin välein. Tai no ainakin melkein. Ilmeisesti kelloissa oli jokin vika, koska ne eivät soineet esimerkiksi yöllä kolmen ja viiden välillä. Hyvä niin! Majapaikka oli pieni B&B nimeltään La Colombaia, joka oli juuri niin loistava, kuin kymmenien asiakkaiden palaute booking.comissa antoi olettaa.

Säät olivat hirveän alun jälkeen erittäin suosiolliset. Saapuessamme Castelnuovossa ukkosti ja satoi kaatamalla vettä ja sormenpään kokoisia rakeita. Myrskyn hellitettyä koko viikonlopun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä silti ollut liian kuuma. Miellyttävän lämpimässä säässä jaksoi olla menossa aamusta iltaan. Lauantaina esimerkiksi kävimme tutustumassa Acqui Termen kaupunkiin, joka on tunnettu kuumasta lähteestään, ja sunnuntaina vietimme koko iltapäivän Serravallen Designer Outletissa, joka on kuin shoppailijan Disneyworld. Sekä sieltä että paikallisesta ruokakaupasta tuli tehtyä oivallisia löytöjä.

Tuliaisina pastaa, tomaattimurskaa ja oliiviöljyä sekä jos jonkinlaista juotavaa: rosé-viiniä, punaviiniä, Martinia, kahvia, San Bitterin tyylistä alkoholitonta juomaa pikkupulloissa, Limoncelloa, Punt e Mesia ja Marsalaa

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivan kuuloinen reissu, luettunakin. Olen jostain ymmärtänyt, että olette talonrakennuspuuhissa. Jos näin on olisi mielenkiintoista lueskella kokemuksista ja sattumuksista, ja mahdollisista pyrokratian kiemuroista. Epäilen ettei ihan kaikki aina suju kuin vettä vain. terveisin paskeriville

Henrii kirjoitti...

Juu, ihan oikein olet ymmärtänyt. Talo on oikeastaan A:n työprojekti, mutta kyllähän siitä tosiaan juttua riittäisi niin hyvässä kuin pahassa. :D Varmaan nyt sen edistymisestä tulee kirjoiteltua enemmän, kun olen alkanut viettää raksalla enemmän aikaa. Bloggaamista vaan vähän haittaa se, että työmaalla tulee vietettyä helposti koko päivä aamusta iltaan... ;)