torstai 26. toukokuuta 2011

Suosi suomalaista

Tässä vähän rakkauslistaa suomalaisista tuotteista. Tämähän on samalla ostoslista kesän Suomi-reissua varten. Saa taas selkä vääränä roudata tavaraa mukanaan...

1. Laku. Rakas, rakas laku! Pandan original, Fazerin Marianne ja Pandan luonnonraikas on kolme parasta, mutta en ole ihan hirveän nirso. Sukulaku, muut täytelakut, kipparinpiiput, metrilakut ja Halvan lakumatto kelpaa myös. Lakua ostaessa pitää miettiä määrä-kulutus-suhde tarkkaan. Ei ole mitään järkeä kantaa kotiin kolmea kiloa lakua, jos runsaudenpulassa varastot on viikossa syöty. Mieluummin tuo sitten vain puoli kiloa ja nauttii kohtuudella.

2. Erisanin Extra Strong hiuslakka, joka on varmaan ainoa lakka maailmassa, joka toimii, eikä tyrmää hajullaan. Se liimaa hennot hiukseni oikein tehokkaasti yhteen vaikka irokeesiksi, jos niin haluan. Viimeksi hamstratuista Erisaneista on jäljellä enää pari suihkausta, joita säästän kaiken varalta jotain erityistilaisuutta varten. Hiuslakkaa täytyy tuoda ainakin 2 pulloa.

3. Lumene Excellength -ripsiväri. Milloin Lumenesta tuli näin hyvä? Tuntuu, että tuotteet ovat parantuneet huikeasti kymmenessä vuodessa. Sitä paitsi brändin nimi oli tuttu A:llekin! Varsinkin ripsari on loistava: hoitava, joustava, pidentävä, erotteleva. Niitä täytyy hamstrata ainakin 1-2 ruskeaa ja ehkä yksi mustakin. Ennen lähtöä täytynee tarkistaa myös ihovoide- ja meikinpoistoainetilanne. Tällä hetkellä niitä näyttäisi olevan ruhtinaallisesti.

4. Fazerin sininen on minulle huonojen hetkien piristys. Jos on koti-ikävä, murunen sitä on kuin suutelisi Suomen maankamaraa. Tosin rakkaat vanhempani ovat pitäneet minut suklaassa postittamalla levyjä ja viiden palan pikkusuklaita muiden lähetysten mukana. Koska A on myös kärttämässä omaa osuuttaan lahjoista, jaetaan suklaat tasan. A yleensä tuhoaa oman osuutensa parissa päivässä, vaikka hänellä onkin yleensä kovempi fiksaatio salmiakkiin. Minulla puolestaan on vielä kaapissa 2-3 kuukauden takaisesta lähetyksestä Fazerin sinistä jäljellä. Olisinpa lakujen suhteen yhtä maltillinen...

5. Mitä muuta...? Eipä nyt juuri tule mieleen, vaikka listaan löytyy varmasti myös muita tuotteita. Ruisleipää en ole vielä kertaakaan tuonut tänne, vaikka se kyllä maistuukin mahdottoman hyvälle silloin harvoin, kun sitä saa. Jostain syystä tykkään syödä ruisleipäni Suomessa ja mieluiten lapsuudenkodin ruokapöydässä.

Sellaisenkin hassun asian tässä kerran huomasin, että samakaan tuote ei välttämättä ole samanlainen täältä ja Suomesta ostettuna. Vertailin Oral-B:n hammaslankaa ja siinä missä Suomi-versio on oikein hyvää tavaraa, ranskalainen vastine ei toimi ollenkaan. Täällä asuessa Suomessa tehdyt tuotteet ovat alkaneet kiinnostaa aivan uudella tavalla, koska uskon niiden olevan laadukkaita. Täällä on tarjolla ihan kaikkea ja laatu ja hinta vaihtelevat aivan minimistä huipulle. Suomessa hinnasta pystyy sentään yleensä päättelemään tuotteen laadun aika luotettavasti ja ovathan siellä myytävät bränditkin omien kokemusten perusteella jo niin tuttuja, että sitä vaan tietää, missä mennään.

Mietin tänään, että toiseen maahan muuttaminen on kuin olisi uudestaan lapsi. Koko kulttuurinen kokemustieto pitää kerätä uudestaan ja sanavarastokin on kuin kuusivuotiaan. Lennättämällä täysin irrationaalisesti kilokaupalla tuttua ja turvallista Suomi-tavaraa Euroopan halki voi muistuttaa itselleen olevansa täysvaltainen aikuinen. Mutta eihän juuriaan tarvitsekaan unohtaa.

Mitä sinä hamstraat tai hamstraisit?

EDIT: Lääkekaapilla pyöriessäni muistin, että ostanhan minä apteekinkin tyhjäksi Suomesta lähtiessä. Ostoslistalla on laktoosinpilkkojia, nelisatasta Buranaa, Diasporal-magnesiumjauhetta ja maitohappobakteereja kunnon satsit. :)

5 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Hei! Tykkäsin tosta sun lapsi-vertauksestasi: kaikki on vieraassa maassa niin uutta ja ihmeellistä, toisaalta hieman pelottavaakin. Ainoa mikä on erona, on tietenkin se, että ulkomailla ei voi vain tehdä lasten juttuja vaan aikuisten juttuja, kuten että pitäisi opiskella/tehdä töitä, allekirjoitella papereita ja miettiä raha-asioita. Mutta ehkä tietty lapsenmielisyys, avoimuus ja rohkeus olisi kuitenkin syytä säilyttää - tätähän voisi hamstrata sieltä koti-Suomestakin?

Stazzy kirjoitti...

Purkkaa :)

Kunnollista ksylitolipurkkaa tulee tuotua joka kerta, ja vieraatkin usein tuovat. Lisäksi kotona käydessä mukaan lähtee äidin tekemää mustaherukkamehutiivistettä.

Kosmetiikkani ostan Saksasta (tai Saksan puutteessa Schlekerista), joten niitä ei tarvitse Suomesta etsiä.

Joko on cocktail-mekko pyydystetty? ;)

Henrii kirjoitti...

Sanna: Totta! Itse asiassa viime vuoden kesäreissulta olikin tuliaisina myös itsevarmuutta. Varsinkin ulkomailla elon alkuaikoina matkat kotimaahan auttoi jännästi sopeutumiseen. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin. :)

Stazzy: Oi joo, iso pussi sinistä jenkkiä kuuluu ehdottomasti listalle. Cocktail-mekko on vielä ajatuksen tasolla. :P Odotan kyllä innolla itse tapahtumaa! :)

giz kirjoitti...

Viela ei ole ehtinyt Suomi-ikava kunnolla vissiin iskemaan, kun ei ole erityisesti mitaan ikava...Mutta ainahan Fazerin suklaati saa suun muikeaksi ja nyt juuri olen onnessani ruisleivasta manskamaidon kanssa, nomnom :)

Henrii kirjoitti...

Siis apua, oonko mä ainoa, jolla on tämä fiksaatio? Te muut kuulostatte niin järkeviltä, kun taas mulla tuo lista vaan kasvaa joka päivä... ;)