Huomasin, että tänään on keskiviikko 18. toukokuuta. Päivä, jolloin gradun oli viimeistään oltava professorin pöydällä valmiina ja painettuna. Deadline.
Gradu on roikkunut ja roikkunut tekemättömänä matkassa, ja maisteristie on senkun pidentynyt ja mutkistunut. Mutta kun vaan lopultakin ahersin ja päätin valmistua, käänsin tämän viimeisimmän kiven kuitenkin ajoissa ja lähetin graduni painoon melkein kaksi viikkoa sitten. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ennen deadlinea ovat siis kerrankin olleet leppoisat, vaikka kaiken järjen mukaan niiden olisi pitänyt olla ne pahimmat. Ehkäpä opin tässä jotain tärkeää deadlineista ja projekteista.
Gradunteko opetti yhtä sun toista muutakin. Kärsivällisyyttä. Realististen tavoitteiden asettamista. Armeliaisuutta itseä kohtaan. Kurinalaisuutta. Sitä, että työ todellakin palkitsee tekijänsä, eikä inspiraatiota kannata odotella. Huonojen päivien ja vastoinkäymisten sietoa sekä luottamusta siihen, että myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Paistaahan se aurinko sitä paitsi pilvienkin takana! Käsitin myös, että tärkeämpää kuin yrittää olla kaikessa hyvä, on pyrkiä kompensoimaan heikkouksiaan erityisosaamisellaan.
Minun kokemukseni on, että graduprosessi pakottaa opiskelijan vastakkain itsensä kanssa. Gradua tehdessä on pakko miettiä omia tavoitteitaan ja toiveitaan ja ottaa vastuuta niiden toteuttamisesta. Prosessi vaatii aivan erilaista pitkäjänteisyyttä kuin mikään aikaisempi yksittäinen opintosuoritus. Tai sitten täysin posketonta rimanalitusmentaliteettia, jos mielii kasata gradun kokoon pikavauhtia ja pienimmällä mahdollisella panostuksella. Sekin on mahdollista ja voi olla monelle se oikea vaihtoehto.
Olen loppujen lopuksi hurjan tyytyväinen. Äiti on aina muistuttanut, että kaikella on tarkoituksensa. Silläkin, että minun maisteristiestäni tuli tavallista pitempi ja mutkaisempi ja että sen viimeisen kiven kääntöön meni niin paljon aikaa. Niin ainakin minä uskon. Ja loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on, että gradu tuli tehtyä ja että oikeasti opin sitä tehdessä valtavasti!
Tietenkin vielä täytyy pää kylmänä odotella varmistusta siitä, että gradu on hyväksytty. Arvosanakin kiinnostaa ja jännittää kovasti. Malttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti