perjantai 27. toukokuuta 2011

Piha olohuoneessa

Asuin maaseudun sydämessä peltojen keskellä 19 ensimmäistä vuottani. Olin siitä harvinainen teini-ikäinen paikkakunnallani, etten sen suuremmin odottanut muuttoa pois kaupunkiin. Rakastin varsinkin rauhaa, avaraa maisemaa ja sitä, ettei lenkkipolulla tullut ketään vastaan. Silloin en vielä edes osannut erityisesti arvostaa sellaisia asioita kuin oma piha ja omakotitalo eli asunto, jossa on enemmän kuin yksi tai kaksi huonetta. Ne olivat itsestäänselvyyksiä.

Muutin ensin Turkuun opiskelemaan ja asuin solussa yhden lukuvuoden. Turku oli ihan kiva, mutta  palasin kuitenkin takaisin kotimaakuntaan, asetuin asumaan pikkutaajamaan ja jatkoin opintojani läheisessä yliopistossa. Asuin rivitaloissa ja nautin paikkakunnan rauhallisesta menosta. Viihdyin peräti kolme vuotta, kunnes sitten muutin yliopistokaupunkiin. Sielläkin minulla oli onni löytää pihallisia asuntoja kolmatta eli viimeistä lukuunottamatta. Kahden ensimmäisen asunnon takapihoilla järjestimme kavereiden kanssa grillijuhlia ja pelasimme mölkkyä. Toiseen tein jopa pienen kukkapenkin, joka onnistui paremmin kuin hyvin.

Kun aamulla klo 6.30 avasin tämänhetkisen asuntoni parvekkeen ovien ikkunaluukut, tulin siihen lopputulokseen, että vaikka asiat voisivat olla paremmin, voisivat ne myös olla paljon, paljon huonommin. Ulkona oli rauhallista ja kuului vain linnunlaulua. Vuorenrinteen puut keinuivat hiljalleen lempeän tuulen mukana ja nouseva aurinko sävytti maiseman pehmeällä oranssillaan. Haistelin aikani raitista ilmaa ja ihailin kauniina kukkivaa parveke-pelargoniaamme. Tunnustelin parvekkeella kuivuvia yönraikkaita pyykkejä. Kun lopulta palasin sisään, jätin parvekkeen pariovet selälleen auki ja asetuin mukavasti sohvalle. Ihan kuin olisin ulkona, vaikka olenkin sisällä. Eilen otin olohuoneen lattialla maaten aurinkoa ne vähät tunnit, jotka aurinko paistaa sisälle asuntoomme!

Tämän aamun rauhaa kesti tosin vain klo 7.00 asti. Silloin läheinen tornitalotyömaa pyörähti käyntiin ja formulakisojen helikopterit alkoivat pörrätä taivaalla. Huoh.

Ei kommentteja: