Puheesta aihetta

Viimeisen viikon ajan minulla on ollut työn alla amerikkalaisen Rachel Bertschen MWF Seeking BFF ( = married white female seeking best friend forever). Rachel kertoo kirjassaan ystävyyshaasteesta, jonka keksi löytääkseen uudessa kaupungissa uusia ystäviä: kerran viikossa vuoden ajan hänen on käytävä tyttötreffeillä. Seuraksi hän sai pyytää lähinnä puolituttuja tai täysin tuntemattomia. Aika hurja haaste!

Olen kirjassa nyt 38. treffien kohdalla ja jo tähän mennessä Rachelin tarina on avartanut ajatuksia ystävystymisestä ja ystävyyden ylläpitämisestä. Yllättävin sivuvaikutus on ollut se, että tuntemattomille puhuminen ei enää tunnu yhtä omituiselta - ainakaan teoriassa. Ihmiset saa takuuvarmasti nauramaan kertomalla, että Suomessa tuntemattomille ei puhuta ilman syytä ja että small talkia opetetaan ja opetellaan englannin tunneilla. Näin oli ainakin meillä Etelä-Pohjanmaalla.

Käytännössä en vielä uskalla avata suutani puheenaiheiden loppumisen pelossa - kylähullun leima ei enää pelota. Jos taas muut puhuvat minulle tai katsovat vähänkin normaalia pidempään ovat ensimmäiset ajatukseni edelleenkin "Mitähän tuo tahtoo?" ja "Onkohan mulla hameenhelma pikkuhousuissa?". Refleksi, jolle jopa tällainen vähemmän jäyhä, geeneiltä puolisavolainen pohjalainen ei voi mitään.

Mutta voisi kai sitä oppia vähemmän vakavaksi. Rachel nimittäin on ystävähaasteensa aikana paitsi tavannut paljon uusia ihmisiä tyttötreffeillä myös kehittynyt sujuvaksi niiden näiden jutustelijaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä minullakin on toivoa, jos harjoittelen. Jos ei muu auta, täytyy laittaa hankintaan kirja The Art of Small Talk for Dummies! Uskokaa tai älkää, sellainenkin on olemassa.

Miksi omalta mukavuusalueeltani pois uskaltautuminen tässä asiassa sitten kiehtoo minua? Siksi, että joka päivä joudun tilanteisiin, joissa opittu vakavuuteni ja hiljaisuuteni tuntuu epämukavalta, epäsopivalta. Ja oikeastaan olisi ihan kivaa höpistä joskus niitä näitä, mutta ennen kaikkea: olla avoin ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Jatkuvasti, luontevasti. Se vain olisi niin mukavaa!

Tulppaanien lumoissa

Kasinon puistoon ilmestyi ilmeisesti yhden yön aikana upeat tulppaanit. Siitä on nyt jo viikko tai pari, mutta kauniisti ne vielä kukkivat, kun pysähdyin tänään katsomaan matkalla töistä kotiin.

Ihmisissä puolestaan tapahtui muutos yhden yön kuluessa kesäaikaan siirryttäessä. Oli ihan erilainen tunnelma tänään kaupungilla. Vastaantulijat ovat hymyilevämpiä, kasvot avoimempia kuin vielä pari päivää sitten. Jännä. Tai ehkä se olen minä, joka on erilainen.

Lauantaina kulutimme murun kanssa puolipäivää Antibesin Castoramassa. Pesää rakennetaan vimmatusti siis edelleen. Kevät on ihanaa!

Se aika vuodesta

Taitaa olla se aika vuodesta eli kevät! Me kyyhkyläiset ollaan oltu pesänrakennuspuuhissa, kun saatiin viikonloppuna meidän talosta vuokralle varastokoppi. Sinne kannettiin kaikki turha, joka on jo pidemmän aikaa tehnyt meidän 33 neliön asunnosta sietämättömän ahtaan. Nyt on ihan outoa, kun tilaa on muka kauhean paljon ja kämppä on jopa viihtyisä.

Parvekkeenkin raivasimme romppeesta ja nyt haaveilen kesäkukista, uudet tuolitkin pitää hankkia. Odotan jo innolla kesäiltoja, kun saa töiden jälkeen istahtaa parvekkeelle rosé-lasillisen kanssa naatiskelemaan. Ah!

Muita kevään merkkejäkin olen havainnoinut. Mimosan keltakukkainen loisto on jo hiipunut, kirsikkapuissa on ollut kukkia jonkin aikaa ja nyt on mun lempipuun magnolian vuoro:



Voiko ihanampaa näkyä olla!

Auron

Todettiin, että onhan meitä muitakin pariskuntia, joissa kaksilahkeinen tahtoo mäkeen siinä missä hameväki viihtyisi mieluummin hiihtomonoitta ja/tai after skissä. Niinpä sovimme tuttavaparin kanssa lauantaitreffit Auroniin. Sää oli hurmaava ja työviikon jälkeen oli ihana viettää koko päivä ulkona raittiissa ilmassa ja auringonpaisteessa.

Rinteissä riitti vipinää. Me tytöt varasimme lekottelutuolit alla olevan kuvan terassilta. Aurinko lämmitti ja tunnelma oli mitä leppoisin.

Neljän maissa aurinko sukelsi vuorten taakse ja saman tien tuli kylmä. Siihen mennessä onneksi miesväkikin oli jo saanut suksittelusta tarpeekseen, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja kotimatkalle.

Protestoin laskettelupäivän aikaista herätystä, mutta kyllä vaan kannatti kömpiä lämpimien vällyjen välistä ulkoilmaan. Ulkoilupäivä teki tehtävänsä ja seuraavana yönä nukutti ihanasti.

Muutoksia

Ikuisuus on kulunut siitä, kun olen viimeksi laittanut sanoja blogiin. Aikaa on ollut ja asiaakin, intoa ei niinkään. Elämä on tuntunut olevan vähän 'on hold' ja samalla olen ollut niin levoton, ettei iltaisin ole uni tullut. Pääasiassa päivät ovat kuluneet tahmeasti väsyneessä sumussa, jossa kirjoittaminen ei ole tullut mieleenkään.

Levottomuus taisi olla työnhaun pirullisuuden peruja. Murehdin alitajuisesti menneitä valintojani ja päivä päivältä lähenevää työttömyyttä. Hoin itselleni, että kaikki järjestyy kyllä, mutta eihän sen sanominen auta, kun takaraivossa sykkii suoranainen kauhu, jolle ei vain voi mitään. Noh, lopulta kaikki järjestyi niin mutkattomasti, etten vieläkään ymmärrä.

Huvipursirespassa työt loppuvat tämän kuun viimeisenä päivänä. Aloitin maanantaina puolipäiväpäiväisenä hallinto- ja markkinointiassistenttina yrityksessä, joka järjestää kielimatkoja. Ensimmäinen maaliskuuta pesti jatkuu näin aluksi puoli vuotta kokopäiväisenä ja sitten katsotaan, olisiko tiedossa jatkoa. Mielenkiintoista! Paikka löytyi Monacon työkkärin kautta - ihanaa, pian saan jättää hyvästit ärsyttävien Manpower-tuntilomakkeiden täyttämiselle.

Niin kuin aina, kun elämässäni tapahtuu jotain merkittävää, leikkasin hiuksenikin tässä tohinassa. Siihen loppui siis hiusten kasvattaminen, vai ehkä paremminkin alkoi taas kerran alusta. Kampaajalta kotiin tultuani itkin silmät päästäni tyhmyyttäni ja spontaaniuttani. Värikin oli väärä! No, väri korjattiin seuraavana päivänä ja kivahan tämä tukka on lyhyenä polkkanakin. Helvetillisen otsatukankin, jonka hetken mielijohteesta leikkautin takaisin (kuinka tyhmä voi ihminen olla?), saa liimattua lakalla pois naamalta tarvittaessa. Lopputulos: kaikki järjestyy ja tukka kasvaa.

Horroskuu

Viikot vilistävät ohi uskomatonta vauhtia. Huomenna on tämän viikon viimeinen klo 6.15 herätys ja sitten on taas viikonloppu. Häh, vastahan edellinen loppui?! Tai ainakin siltä tuntuu. Joulukuu alkaa jo ensi viikolla ja voi huh huh, neljän tällaisen pikaviikon jälkeen me olemme Suomessa joulunvietossa.

Niin, toivottavasti olemme. Ensimmäinen lento lähtee aikataulun mukaan aaton aattona puoli 7 illalla Nizzasta, Frankfurtissa on alle tunnin vaihto ja Helsingin pitäisi häämöttää heti jouluaaton ensimmäisenä tuntina. Lyhyt yö lentokenttähotellissa, bussilla Tikkurilaan ja aamukymmenen jälkeen junaan. Muutama tunti junassa ja vielä tunti autossa. Matkaan mahtuu aika monta muuttujaa, ainakin ranskalaisten lomalakkoilu, Frankfurtin sää ja VR. Tänä jouluna joulupukki siis tuo ainakin jännitystä!

Työpaikan odotettu konferenssi oli ja meni ja laittoi kaiken uusiksi. Ihmiset jakaantuivat uusiin tiimeihin sekä vaihtoivat titteleitä ja työhuoneita. Pari päivää työtuoleja, puhelimia ja tietokoneita kanniskeltiin ympäriinsä, ja kun ihmiset olivat löytäneet tavaroineen uudet paikkansa, muistoksi respaan jäi vain valtavat pinot roinaa. Arkistoi, kierrätä, heitä pois... Muutosprosessissa me respan tytötkin saimme ihan oikean esimiehen!

Vapaa-ajankuulumisista sen verran, että viime viikonloppuna tuli testattua Monacon Thermes Marins kylpylää hieronnan verran. Yksi firman välittäjistä oli niin kiitollinen parin työkaverin ja minun avusta, että hän halusi tarjota meille vähän hemmottelua. Ihana ajatus! Hierontojen jälkeen menimme tyttöjen kanssa La Brasserieen nauttimaan iloisten tuntien tarjouksista. Siellähän vierähtikin koko loppuilta eli sellaiset kuusi tuntia... Sunnuntaina katsastimme murun kanssa Roquebrune Villagen Kastanjajuhlan markkinat. Eläimet olivat tietenkin meille sen reissun kohokohta: lampaat, kanat, marsut, puput, pari kissaa ja jopa possu. Paikalle oli ilmeisesti roudattu myös bussilastillinen suomalaisia, sillä suomea kuuli kumma kyllä ihan joka nurkalla.

Tänä viikonloppuna pitäisi ainakin käydä katsomassa uusin Twilight-elokuva. Olen höpöttänyt siitä kesästä asti ja olin jo menossa viime viikon keskiviikkona katsomaan sitä, kun tajusin, ettei sitä esitetä vielä Monacossa. Tällä viikolla en edes saanut Monacon leffatarjontaa näkyviin netissä, outoa. Nizzaan siis! Ainiin ja siellähän on Kauneimmat joululaulut sunnuntaina. Niitä ei voi jättää väliin.

Huono päivä

Tänään eniten ärsyttää kaikki. Mistäköhän sekin johtuu? Nyt jos ei huvita lukea rasittavaa valitusta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ja aivan turha sitten edes kuvitella ruveta moralisoimaan, että valittaminen on rumaa ja että aina voisivat asiat olla huonommin. Tiedetään!

Tässä teille ketutuslista.

- Uusissa sukkiksissa oli reikiä! Siis otin ne paketista ulos, vedin jalkaan ja niissä oli muutama reikä polven kohdalla. Täh? (Tietenkin revin töissä vielä yhden reiän lisää, jota paikkasin puikkoliimalla sukkapaon pelossa. Joo, ei ollut hyvä idea.)

- Kun joku sanoo, että tehdään joku päivä jotain kivaa, vaikka ei olla tehty tähänkään mennessä ja ollaan tunnettu iät ja ajat. Kamalinta on, kun huomaa itse sanovansa samaa. Aargh.

- Bussiteinit, jotka varaavat kaveriteinille paikkaa täpötäydessä bussissa ja tunkevat pysäkillä sisään, ennen kuin lähtijät pääsevät bussista ulos. Etenkin tällaisina päivinä tekee mieli opettaa niille käytöstapoja kyynärpäätaktiikalla!

- Kun ihmiset töissä juttelee ja nauraa kovaan ääneen ihan respan vieressä. Eikö oikeasti tule mieleen, että meikäläinenkin voisi arvostaa edes alkeellisinta työrauhaa? Esimerkiksi että kuulisi, kuka soittaa ja mitä soittaja tahtoo. Sitä paitsi olen huomanut, että soittajatkin hämmentyvät, kun taustalta kuuluu kauhea remakka. Pliiis?

- Työmatkan varrella on tällä hetkellä kaksi työmaata, joiden reunamilla hengaa jos jonkinlaista haalariheikkiä. Voin sanoa päivää, voin jopa hymyillä ihan pienesti, mutta ei siinä nyt todellakaan kiinnosta mikään small talk, kun harppoo aamulla puolijuoksua bussille tai raahautuu jalat korkkareista hellinä iltapäivällä kotiin. Välillä on sellainen olo, että koko työmaa pysähtyy ihan vain tuijottamaan. Ei kai se ole ihme, ettei täällä mikään valmistu ajallaan...

- Kuka hitto tarvitsee kahden tunnin lounastaukoa? Ja niitä aukioloaikoja saa myös arvailla. Esimerkiksi lähikauppa on kiinni 12.00-14.00, asukasvirasto puolestaan ei pidä lounastaukoja, vaan on auki koko päivän 9-17. Minun logiikallani olin menossa kauppaan lounastauolla ja asukasvirastoon viideltä. Turha reissu, mutta tulipa tehtyä.

Ja lopuksi päivän paras.

- Lounaspaikan epäselvä ruokalista:

Minun järjen mukaan lounaaseen sisältyy salaatti tai misokeitto JA sashimi JA riisi JA päivän annos JA inkivääri + wasabi. Olin saanut ja syönyt kaiken muun paitsi sashimin, jonka tarjoilemisen sijaan minulta kysyttiin haluanko kahvin tai jotain. Kieltäydyin, odotin hetken ja menin selvittämään tilannetta. Epämääräinen vastaus oli, että sashimi ei kuulu lounaaseen, koska päivän annos sisältää jo vähän vastaavaa ruokaa. Siis anteeksi mitä? Poistuin paikasta naama norsunvehkeellä tiedotettuani, että olisi ehkä ihan hyvä mainita tästä pikku yksityiskohdasta jossain. Teki myös mieli vinguttaa visaa sen tarjoilijan naamaan niiden maksupäätteen sijaan.

Että tällaista. Älkää soitelko tänään, ei kannata.

Yllätys

Tänään tuli postissa jymy-yllätys: sosiaaliturvakortti! Kun viimeksi kävin onkimassa tietoa sosiaaliturvasta, oli selkeä vastaus, että töitä pitää tehdä 120 tuntia kuukaudessa tai mitään etuuksia on turha odottaa. Pari viikkoa sitten postissa tuli täkäläisten Kelasta joitain papereita täytettäväksi, ja niitä aikani tulkattuani tajusin, että jotain etuuksiin liittyvää niissä on. Ajattelin, että kyseessä on vain turhanpäiväinen byrokratia, mutta lähetinpä paperit piruuttani kuitenkin, ja kappas, olihan siitä kovastikin hyötyä. Mitä tulee työaikaan, sain selville, että 200 tunnin työskentely 4 viime kuukauden aikana riittää etuuksien saamiseen, mikäli 120h/kk ei täyty. Mahtava juttu!

Kortin pitäisi korvata 80% lääkärikäynneistä, mutta täytyy nyt vielä käydä kaikki paperit läpi oikein ajatuksella vakuutusasiamiehemme kanssa. Tällä hetkellä minulla on hirvittävän kallis lisävakuutus, joka korvaa kaikki kulut, jos joudun sairaalaan, mutta ei mitään muuta (lääkärikäynnit, lääkkeet jne). Toivottavasti saan sen nyt korvattua jollain tehokkaalla, mutta huomattavasti halvemmalla vaihtoehdolla... Täytyypä ottaa selvää ensi viikolla.