Kun mieheni vanhemmat tulivat Eurooppaan käymään reilut pari viikkoa sitten, Ranskan eläkeuudistuksesta johtuva kuohunta oli pahimmillaan. Heidän oli tarkoitus lentää Madridista Nizzaan, mutta lennoissa oli jotain ongelmia, ja he vuokrasivatkin auton ja ajoivat matkan. Auto vuokrattiin koko siksi ajaksi, kun he ovat täällä, ja heidän suunnitelmansa oli palauttaa auto Madridiin ja jatkaa sieltä kotimatkaa lentäen. Keskiviikkona he kuitenkin huomasivat suunnitelmassa ikävän porsaanreiän: jos he eivät lennä Nizzasta, koko matkasuunnitelma raukeaa. Vaihtoehtoina oli siis a) perua lennot ja varata uudet Madridista Väli-Amerikkaan, b) palauttaa auto Ranskaan ja maksaa huikea lisämaksu tai c) lähteä kahdella autolla Espanjaan palauttamaan vuokra-auto.
Torstaina aamupäivällä mieheni isältä tuli käsky lähteä ajamaan kohti Espanjaa niin pian kuin mahdollista, sillä he olivat jo lähdössä. Impulsiivista, mutta minkäs voit! Puoli neljältä pääsimme mekin lopulta tien päälle. Torstaina ajoimme vain muutaman tunnin ja pysähdyimme Montpellierin jälkeen yöksi pieneen rannikon kylään nimeltään Bouzigues. Vanhemmat olivat myös siellä ja menimme kaikki neljä ihanalle päivälliselle yhteen kylän äyriäisravintoloista. Itse en äyriäisistä oikein innostunut, mutta onneksi listalla oli myös kalaa.
Aamulla yhdeksältä huonosti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Mikä kumma siinä muuten on, että ensimmäinen yö vieraassa paikassa on aina painajaismainen? Jo 2-3 tunnin päästä ylitimme Espanjan rajan ja ennen kahta olimme jo Barcelonassa. Kahdelta vuokra-auto oli palautettu, me, vanhemmat ja heidän pieni koiransa kaikki meidän autossamme ja auton nokka kohti Ranskaa. Paluumatkalla taisimme pysähtyä kaksi vai peräti kolme kertaa. Mieheni ajoi koko matkan(!) ja olimme kuolla nälkään, kun lopulta illalla vähän ennen kymmentä pääsimme kotiin. Laskeskelin, että koko reissuun meni sellaiset 30 tuntia, joista yli puolet istuttiin autossa. Auton mittariin tuli huikeat 1500 kilometriä! Pikaista toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti