Pari päivää sitten lähdimme viettämään päivää Nizzaan. Olin todella innoissani, sillä sää oli riittävän kaunis matkan taittamiseen skootterilla. Pääsimme perille vähän ennen kahtatoista ja parkkeerasimme skootterin Nice Etoilen kulmille eli ihan keskelle kaupunkia. Nautiskelimme päivästämme ajan kanssa, söimme hitaan lounaan Fnacin kahviossa ja tutkimme siellä kirjahyllyjä ja kiertelimme muutaman kaupan. Rauhallinen ja miellyttävä päivämme tyssäsi kuin seinään, kun palasimme skootterille.
Skootterin kori lukon vieressä repsotti hieman auki. Mies totesi ensimmäisenä - yllättävän rauhallisesti -, että kypärät on sitten varastettu. En oikein edes ehtinyt kunnolla käsittää tätä, ennen kuin avasimme skootterin istuimen ja tutkailimme säilytystilaa. Toinen kypärä, se kalliimpi ja parempi, oli viety. Mieheni päivä jatkui poliisiasemalla jononjatkeena ja minä tulin bussilla kotiin. Monta tuntia jonotettuaan mieheni sai lopulta rikosilmoituksen tehtyä ja kotiutui lopulta pimeän jo tultua.
Onneksi skootteri oli ajokuntoinen. Onneksi toinen kypärä oli tallella. Onneksi meillä ei ollut minnekään kiire. Mutta ottaa se silti päähän. Miksi pitää kajota toisen omaisuuteen? Seuraava askel on hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä. Näinköhän sieltäkään mitään liikenee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti