Kaksoiselämää

Olen periaatteessa lupautunut töihin puoleksi vuodeksi, mutta valitettavasti puolipäivätyöni saa väistyä armotta, jos löydän jotain parempaa. Vietän kaksoiselämää - aamupäivät yritän toimistolla näyttää siltä, että työ ei voisi mieluisampaa olla, ja iltapäivisin harrastan työnhakua. Viikon sisään olen käynyt kolmessa haastattelussa ja yksissä word/excel/englanti-testeissä. Yksi haastattelu on varmasti tiedossa, yhteen yritykseen lähetetystä cv:stä ei ole kuulunut vielä mitään ja työkkärissäkin pitäisi taas käydä ensi viikolla. Ihana juttu, että tilaisuuksia riittää.

Työkkärin kanssa asiointi ei tosin ole ollut vielä kovin kehuttavaa. Virkailija on kyllä oikein avulias ja mukava, mutta on toistaiseksi lähettänyt cv:ni kahteen paikkaan, joihin minua ei millään olisi voinut palkata. Ihan kivahan se tietysti on, ettei cv vain loju työkkärin arkistoissa, mutta jokin tässä nyt mättää. Ensimmäisessä paikassa olisi pitänyt osata ranskaa täydellisesti. Toisessa paikassa olisi tarvittu oikeanlainen koulutus. Jotenkin harmittaa tuhlata omaa ja haastattelijan aikaa, mutta ilmeisesti täsmällinen tieto valintakriteereistä ei jostain syystä vain välity eri tahojen välillä.

Kaikki haastattelut ovat kuitenkin olleet hurjan mukavia. Haastattelijoiden kanssa on ollut helppo tulla toimeen ja ranskakin on sujunut silloin, kun sitä on tarvinnut puhua. Ihan hyvä, ettei ole jännittänyt, muuten olisi mennyt kieli herkemmin solmuun. Excel/word/englanti-testi oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tein tehtäviä sallitut kaksi tuntia pienessä kopissa tietokoneella. Mutisin ja kiroilin suomeksi ääneen itsekseni ja ihmettelin, miksi yliopiston Tietotekniikkaa humanisteille -kurssilla ei opetettu excelin käyttöä kovin syvällisesti. Käännöksen heitin aivan lonkalta viidessätoista minuutissa ranskasta englantiin. Kun firman rekrytyyppi soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että testit olivat menneet tosi hyvin, taisin sanoa jotain tyyliin "aijaa, oikeesti?". :)

Hyvin menneen testin ansiosta pääsin tänään haastatteluun. Kunhan saamme aikataulut sovitettua yhteen, käyn vielä juttelemassa toiselle saman firman tyypille. Toivon tosissaan saavani tuon työn, sillä se kuulostaa juuri sellaiselta, mitä haluaisin nyt kokeilla. Pettymys on kova, jos paikka menee toiselle hakijalle. Kuitenkin työnhaku on mahdottoman paljon rennompaa nyt, kun on edes joku työpaikka, jonne mennä joka päivä. Olen onnekas ja onnellinen, että löysin niin nopeasti sopivaa työtä. Nyt vaan peukut pystyyn, että kokopäivätyökin tärppäisi lähiaikoina!