Blogissa oli oikein tekstiryöppy viime viikolla ja nyt on ollut taas hiljaista. Syy onneksi on hyvä eli täällä on tehty näppäimistö sauhuten gradua. Teorialuvun ensimmäinen kokonainen versio lähti tänään sähköpostissa ohjaajalle luettavaksi, mikä on oikeasti aika mielettömän mahtavaa. Samaan syssyyn rykäisin yhden pikkuraportin pois roikkumasta ja lähetin opettajalle. Jos raportti on hyväksytty, on valmistumiseen matkaa enää sen gradun verran.
Nyt varmaan lukijat ihmettelevät, mikä kumma työnarkomania minuun on iskenyt. En sitä ihan itsekään tajua, mutta mainiolta Gradutakuu-sivustolta löytynyt Pomodoro-tekniikka on ollut tekemisen avain.
Pomodoro tarkoittaa tomaattia ja yksinkertaisuudessaan homma menee näin: Napsautan tomaattilaskurin päälle ja painan hommia 25 minuuttia. Sitten laskuri hälyttää minut tauolle, jota ennen näpyttelen laskuriin lyhyen kuvauksen tekemisistäni. Kuvaukset jäävät laskuriin näkyviin (niitä on aika motivoivaa lukea!). Tauko on yleensä 5 minuuttia, mutta tietenkin pitempiäkin voi pitää tarpeen mukaan. Laskuri hälyttää minut tauon jälkeen takaisin töihin ja homma alkaa uudestaan.
Maanantaiaamun ja tämän torstai-iltapäivän välillä olen tehnyt huikeat 48 tomaattia eli 25 minuutin työrupeamaa. Tekstiä on syntynyt liukuhihnalta - 25 minuutissa kun ei ehdi ihan mahdottoman itsekriittinen olla. Jälkikäteen olen sitten tutkinut, mitä on tullut runoiltua, ja yllätyksekseni omat höpinät eivät ihan niin kamalilta kuulostakaan, mitä voisi kuvitella. Iltaisin on kyllä pää kuin pumpulia täynnä ja pahimmillaan tomaattikello on tullut uniinkin.
Toivottavasti vauhtia riittää, eikä tomaatti ala maistua puulta, jotta tuo tutkielmanpoikanen tuosta kasvaisi täyteen mittaansa ja alkaisi lopultakin elää omaa elämäänsä. Alan olla jo vähän väsynyt tähän kasvatusvastuuseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti