Saippuakuplia ja samppanjaa: Kesä taakse jää

Syyskuu tuli ja alkoi sataa. Tuskin harmaata säätä tosin pitkään jatkuu, kun periaatteessa täällä kesää on vielä jäljellä. Voi hyvinkin olla, että seuraavat kolme viikkoa taivas on kirkas ja lämpötilat huitelevat hellerajoilla. Tuttu, tottumuksen tuoma kutina neulepuikkoihin, saapikkaisiin ja sateenvarjoihin on kuitenkin tallella - kun on ties kuinka monta vuotta aloittanut koulut sun muut viimeistään syyskuun alkuun mennessä ja alannut samaan aikaan kiskoa viikko viikolta lämpimämpää varustusta niskaan, ilmoittaa biologinen kello, että nyt on syksy ja hyvä aika muistella menneen kesän kivoja hetkiä.

Alkukesän ihaninta antia oli gradukammotuksen valmistuminen sekä maisterinpapereiden odottelu teemalla 'dolce far niente'. Työnhaut sun muut ikävät asiat eivät paljon vaivanneet ja hömppäkirjojen sivuja tuli lehteiltyä ihailtavalla pieteetillä. Aina välillä innostuin pistämään nenäni ulos lukukammiostani, mistä olkoon seuraava kuva todisteena:

"Mitä toi vihree hommeli tossa maassa on?"

Kuoron kanssa kävin esiintymässä pariin otteeseen. Saas nähdä jäivätkö kesän konsertit viimeisiksi minun osaltani kyseisessä kokoonpanossa, kun motivaatiopula vaivasi pitkin kevättä. Hengellinen taidemusiikki ei oikein kolahda tuossa mittakaavassa, vaikka se kaunista onkin.

Tässä oltiin muistaakseni Cap d'Ailin kirkossa ja laulettiin Lottin latinankielinen messu ja Händelin hymnejä englanniksi

Monacossa tapahtuu kaikenlaista enemmän tai vähemmän jännittävää kesäsesongin aikana. Tänä viikonloppuna taisi olla meneillään jotain triathloniin liittyvää ja parin viikon päästä alkaa koko kaupungin sekoittava boat show eli huvipursimessut. Tivoli puolestaan laittoi juuri pillit pussiin viime viikolla. Harvemmin tapahtumat kuitenkaan aiheuttavat allekirjoittaneessa yhtä suurta riemua kuin esteratsastuskilpailut, joihin tupsahdimme aivan sattumalta flaneeratessamme satamassa kesäkuussa.

Ollessani töissä koululla tutustuin huippumukavaan I:hin, joka houkutteli meidät pienelle vuoristo get-awaylle Mercantourin kansallispuistoon. Tapasimme I:n ja hänen miehensä Casterinossa, aloitimme retken piknikin merkeissä ja jatkoimme etsimällä murmeleita ja sammakkojärveä. Lopulta tunteja myöhemmin rauhallisen kuljeskelun, rupattelun ja pitkän kahvitteluhetken jälkeen sovimme, että retki täytyy ehdottomasti uusia tulevaisuudessa.

Uskokaa tai älkää, kuvan keskivaiheilla oleva harmaanruskea kökkö on murmeli ;)

Vuoristoammuja

Lac des grenouilles eli sammakkojärvi, jossa ei kyllä mitään sammakoita ollut

Idyllinen vuoristopuro

Heinäkuinen Suomen visiitti oli tietenkin kesän kohokohta. Kun kapsahdin juna-asemalla meitä vastassa olleiden äitin ja iskän kaulaan, tirautin jopa pienet itkut jälleennäkemisen riemusta. Vanha, rakas Roope-koirakin sai halauksia ja pusuja aimo annoksen.

Roope, 14-v, linssilude

Muutama päivä saapumisen jälkeen juhlimme ystäväni, yhden niistä parhaimmista, häitä kotipaikkakunnalla. Tsemppasin koko vihkimisen ajan itseäni välttämään liikaa tunnekuohua, sillä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen oli minun vuoroni astella alttarille ja laulaa Romanssi (eli Sua vain yli kaiken mä rakastan). Pari kertaa nostin katseen laulun aikana morsiameen, ja myötäelämisen kyyneleet nousivat saman tien kurkkuun. Tosin vihkipari näytti käyvän samaa taistelua liikuttumista vastaan. Myöhemmin juhlissa lauloimme häätanssiksi mieslaulajan kanssa duettona laulun Jos sä tahdot niin, ja silloin ei tainnut enää kukaan pidätellä kyyneliä. Onneksi omat silmät pysyivät ihan itsestään kuivina! Kaikin puolin mukavat, perinteiset hääjuhlat, joita on mukava muistella.

Myös kotosalla oli ihana olla. Leivoin paljon ja laitoimme monet välimerenruuat A:n kanssa kaikille neljälle. Katsoin telkkarista reality-draamaa à la Suurin pudottaja ja Hurja remontti. Yritin pitää pihakukkia elossa, kun äiti ja iskä lähtivät viikoksi omille teilleen Kreikkaan. Lenkkeilin peltojen keskellä yksin ja Roopen tai teiniaikojen lenkkikaverin K:n kanssa, joka oli myös käymässä kotona. Taas ihan entiseen malliin parannettiin maailmaa, juoruttiin ja höpistiin kaikesta, mikä sattui mieleen juolahtamaan. Maakuntamatkailu varmisti sen, että muitakin ystäviä tuli nähtyä.

Opiskelukaverin H:n mies R vei meitä veneilemään saaristoon

A nautti golfaamisesta ja kävi kentällä harva se päivä lyömässä palloa

Kaivoin lapsuusaikojen rakastetun ponipataljoonan esille, Roope oli hengessä mukana

Puuhasteltavaa riitti loman viimeisiin päiviin asti: kävimme Jyväskylän rallien huoltoalueella Minin vieraina, harrastimme lisää maakuntamatkailua ja ehdimme vielä matkalla lentokentälle pistäytyä tuttavaperheen luona yhden yön verran.

Minien huoltoalue

Hektistä, puolen tunnin huoltoa oli kiinnostavaa seurata

Elokuu olikin sitten jo erilainen kuukausi työnhakuineen ja muine velvollisuuksineen. Vähän ehdimme silti vielä matkailla, sillä teimme ex tempore -roadtripin Belgiaan ja Saksaan. Ajoimme yhden päivän aikana 1200 kilometriä Brysselin hujakoille, kiertelimme A:n lapsuudenpaikkoja ja tapasimme erään hänelle läheisimmistä tuttavaperheistä. Päivä alkoi aamuneljältä, kului mukavasti vaihtuvia maita ja maisemia ihastellessa ja loppui hauskaan illalliseen tuttavaperheen kanssa.

Auringonnousu kuudelta aamulla Italiassa

Aamulla siirryimme Belgiasta Saksaan ja vietimme päivän samaan tapaan kuin Jyväskylässä - rallien merkeissä. Illalla aloitimme kotimatkan, joka jäi sen päivän osalta lyhyeksi. Eksyimme pari kertaa ja julistin sanan umleitung kirosanaksi. Juuri ja juuri välttävässä murjussa vietetyn yön jälkeen ajelimme kaikessa rauhassa kotiinpäin. Sveitsissä pysähdyimme tutustumaan Luzerniin ja ajoimme Gotthardin tunnelin sijaan solatietä. Ajoitimme matkamme siten, että olimme Piemontessa, Italiassa, päivällisaikaan ja kävimme vetäisemässä herkkupizzat hyväksi havaitussa ravintolassa.