Monaco TOP5 + jokeri

5. La Roseraie Princesse Grace

Fontviellessä sijaitseva ruhtinatar Gracen ruusutarha on ruusujen kukkiessa ihana paikka. Turistisivuilla mainitaan, että tarhassa kasvaa nelisentuhatta ruusua. Lajikkeita on vähintäänkin kymmeniä! Erivärisiä, -mallisia ja  -kokoisia ruusuja katsellessa on todella vaikeaa valita omaa suosikkiaan.

Ruusutarhavisiitin jälkeen voi vaellella kaikessa rauhassa kahville Cap D'Ailin satamassa sijaitsevaan snackiin nimeltä Les Oliviers, jossa on lähialueen paras tunnelma. Ystävällinen ja englannintaitoinen henkilökunta tarjoilee sämpylöitä ja salaatteja sekä piiraita ja kakkuja ja taustalla soi rauhallinen musiikki menneiltä vuosikymmeniltä. Herkullisimmat leipomukset ovat kotitekoisia - varsinkin omenapaistos vie kielen mennessään!

Jos on liikkeellä lähempänä päivällisaikaa, kannattaa puolestaan flaneerata kohti Fontvieillen satamaa - sen perukoilta löytyy suosittu Gerhard's Café. Häppärin aikaan drinkin mukana saa pientä purtavaa. Myös Gerhardsissa on aivan mahtava tunnelma.

Ruusutarha, lähde

4. Bussikuskit

Missään en ole törmännyt niin ystävällisiin bussikuskeihin kuin Monacossa. Lippua ostaessa he tervehtivät kohteliaasti, sanovat kiitos ja ole hyvä ja vielä toivottavat hyvät päivänjatkot. Pysäkille kiirehtiviä odotetaan, eikä heille motkoteta, vaan myöhästelijöitä kohdellaan ihan yhtä aurinkoisesti kuin muitakin.

Todennäköisesti Monacon kuskit pääsevät monien kaupunkien kollegoihinsa verrattuna suht helpolla, koska  kännissä örveltävä tai muulla tavalla yleistä pahennusta herättävä asiakas pääsee varmemmin poliisiauton kuin bussin kyytiin. Luultavasti palkkakin on tyydyttävä, eikä yövuorojakaan ole kovin paljon. Voin myös kuvitella, että PR:stä tarkassa Monacossa bussifirman leivistä saa hyvin helposti lähtöpassit, jos asiakkailta tulee huonoa palautetta.

Lähde

3. Siisteys

Rumia seinätöhryjä ei näy missään ja kadut ovat suhteellisen siistejä. En oikein usko, että ihmiset sinänsä ovat yhtään sen siistimpiä kuin muuallakaan, vaikka kyllähän kynnys roskaamiseen on korkeampi, jos katu on siisti.

Jotkut koiranomistajat eivät joko siivoa lemmikkinsä jätöksiä ollenkaan (raivostuttavaa!) tai keräävät pökäleet pussiin, mutta ovat liian laiskoja viedäkseen pussin roskikseen, vaikka niitä on aika tiheässä. Pussi jätetään tienreunaan odottamaan siistijöitä, jotka keräävät kaduilta roskat ja pesevät katuja. Kuvitelkaa huviksenne, minkälaista jälkeä pussi tekee auton ajaessa siitä yli... Ilman ahkeria siistijöitä kaupunki olisi varmaan viikossa aivan hillittömän törkeässä kunnossa.

Siisteydestä huolehtii Société Monegasque d'Assainissement, jonka nimen voi pikaisesti ja huonosti lukiessa luulla viittaavaan  salamurhaan... Noh, tietynlaista "katujen siivoamista" kumpikin. ;) Lähde

2. Meidän asunnon maisema

Merinäköalaa meillä ei ole, mutta olemme siitä onnekkaita, että asumme keskustan sijaan ihan kaupungin reunalla. Kadun vastapuolella maasto kohoaa sen verran jyrkästi, että asutus on harvaa. Rinne on puiden ja pensaiden peittämä, ja sieltä kuuluu keväällä ja kesällä iltaisin sammakoiden kurnutusta. Helmi-maaliskuussa rinteellä loistavat upeat, keltaisina kukkivat mimosa-puut. Tämän lähemmäksi luonnonvihreyttä on Monacossa vaikea päästä.

Luminen maisema toissa talvelta

1. Kansainvälisyys

Vaikka kaupunki on pieni, mahtuu joukkoon monenmaalaista asukkia. Esimerkiksi kuorossa on pari englantilaista ja pöytätennisklubissa ruotsalainen, saksalainen, pari puolalaista ja tsekki vasta tutuimmat mainitakseni. Uusi työpaikkani taas pursuaa englantilaisia ja onpa joukossa yksi suomalainenkin. Eri kansalaisuuksien keskellä on mukava elää, kun ei koe olevansa mitenkään suuressa määrin poikkeava, sillä muutkin puhuvat hassua ranskaa ja ihmettelevät paikallisia tapoja. Toisaalta on siinä mielessä eksoottista olla suomalainen, että meitä on täällä aika harvassa.

Lähde

JOKERI: Kasinopuiston suloiset ankat! Edit: SORSAT siis, eikä mitkään ankat... :)