Elokuviin!

En ole aina ollut mitenkään innokas elokuvissa kävijä (tai elokuvien katselija muutenkaan), mutta toisinaan on aikoja, jolloin elokuvat kiinnostavat. Kesällä tein taas täyskäännöksen, kun huomasin, että Sinkkuelämää 2 pyörii leffateattereissa. Sitähän oli sitten päästävä katsomaan.

Ranskassa suurin osa leffatarjonnasta on joko ranskalaisia elokuvia tai kansainvälisiä, mutta ranskaksi dubattuja, elokuvia. Kun tuttu näyttelijä mongertaa vieraalla äänellä ranskaa suun ja ilmeiden liikkuessa eri tahtiin, ei alkuperäisiin versioihin tottunut ole ihan vakuuttunut. Lopputulos on pahimmillaan koominen tai vaihtoehtoisesti ärsyttävä ja epäuskottava. Ranskan ymmärtäminenkään ei minulta käy aina ihan saumattomasti. Elokuvasta riippuen dubbaus voi joskus olla ihan siedettävää, mutta onneksi alueen elokuvateattereissa on tarjolla jonkin verran alkuperäisversioita. Dubbaamattomat versiot on merkitty lyhenteellä VO eli Version Originale. Niissä on käsittääkseni aina ranskankielinen tekstitys. Ranskaksi dubatut on puolestaan merkitty lyhenteellä VF, Version Francaise. Internetissä elokuvat voi helposti tarkistaa AlloCinéstä ja sieltä selviää myös, mitä versioita missäkin lähiteattereista on tarjolla.

Sinkkuelämää 2:n päädyimme katsomaan Cinéma Rialtoon, Nizzaan. Jo tämän kokemuksen perusteella oivalsin, että VO-leffoja ei pääasiassa moderneimmissa teattereissa esitetä. Lippuja oli myymässä karmeasta tupakkayskästä kärsivä nainen, joka näytti siltä, kuin olisi työskennellyt lipunmyyjänä teatterin perustamisesta lähtien. Aulassa oli limsa- ja karkkiautomaatti, joten rakastamani popcornin narskuttamisen sai unohtaa tykkänään. Sali oli nätisti sanottuna ajan patinoima. Millään näistähän ei loppujen lopuksi ole kovin paljon painoarvoa, mutta ongelmia oli myös kuvan- ja äänenlaadussa. Tekstitys tuli ihan tarpeeseen. Uusimman Twilight-elokuvankin taisimme tosin käydä katsomassa Rialtossa, koska sitä ei muualla juuri esitetty VO:na.

Mercuryssa Nizzassa kävimme katsomassa toimintasekoilu Kick Assin. Mercury menee vähän samaan kastiin Rialton kanssa, mutta kaikin puolin hitusen modernimpi leffateatteri on kuitenkin kyseessä. Kuvassa ja äänessä ei ollut mitään valittamista ja Mercuryynkin menimme uudestaan. Toisella kertaa katsoimme aivan loistavan englantilaisen elokuvan An Education salissa 3, joka oli todella pieni! Sali oli vain puoliksi täynnä ja olo oli silti kuin 40-paikkaisessa lentokoneessa.

Nizzan elokuvateattereista tasokkaimmat ovat Pathé - Massena ja Pathé - Le Paris. Kävimme niissä ensimmäistä kertaa ihan hiljattain. Massenassa katsoimme hauskan ja sympaattisen animaatioelokuvan Moi, moche et mechant (Itse ilkimys) 3D-versiona. Olimme kummatkin ensimmäistä kertaa katsomassa 3D-elokuvaa ja kokemus oli erittäin viehättävä. Toisessa mainituista Pathén elokuvateattereista näimme vampyyrielokuvan Laisse-moi entrer (Let me in). Verrattuna Rialtoon ja Mercuryyn lippujen hinnat ovat muutaman euron kalliimmat ja 3D-elokuvalipusta saa maksaa vielä pari euroa ekstraa. Pathén teattereissa myydään popcornia, mikä on ihanaa, ja siihen sujahtaakin tällaiselta herkkusuulta liian usein muutama lisäeuro.

Monacossa on ainoastaan yksi leffateatteri, Le Sporting. Aivan kasinon lähellä sijaitseva teatteri on tietenkin kaikin puolin moderni ja teknisestikin kaiketi tasokas. Olen ollut Sportingissa katsomassa useammankin elokuvan (mm. Ice Age 3, viimeisin Harry Potter, Going the Distance), mutta ongelma on VO-elokuvien vähäinen tarjonta. Liput ovat hinnoiltaan samaa luokkaa kuin Pathén teattereissa Nizzassa ja popcorniakin on myytävänä. Joku aika sitten hoksasin, että sitä voi pyytää kippoon puolet sokeroituna ja puolet suolattuna, mikä oli aivan loistava idea.

Kesäisin Monacossa toimii muutaman viikon ajan myös ulkoilmaelokuvateatteri Monaco Open Air Cinema. Itse en ole koskaan käynyt siellä katsomassa mitään. Olen ehdottanut sinne menoa pari kertaa, mutta mieheni on valittanut, että penkit ovat äärimmäisen epämukavat, muoviset puutarhatuolit ja hyttysetkin ovat riesana. Sitä paitsi elokuvaintoni heräsi viime kesänä toden teolla juuri heinäkuun helteiden aikaan, jolloin oli ihanaa vetäytyä ilmastoituun elokuvateatteriin pariksi tunniksi kuumuutta pakoon. Ulkoilmassa tämä puoli elokuvaelämyksestä jää vuoden kuumimpaan aikaan valitettavasti kokematta.